Hyviä uutisia: Linda Laitinen väittelee ihan kohta!
Väitöksen aihe on “Nausea and vomiting of pregnancy – studies with pregnancy-unique quantification of emesis questionnaire” (“Raskauspahoinvointi – Tutkimuksia Pregnancy-Unique Quantification of Emesis -kyselykaavakkeella”). Englanninkielinen väitöskirja ja suomenkielinen tiivistelmä löytyy täältä.
Nyt on siis saatu koottua rekisteritutkimuksen lisäksi meidän neuvola- ja sairaala-aineistojen tuloksia. Suuri kiitos kaikille, jotka olivat mukana keräämässä ja analysoimassa tätä isoa aineistoa! Moni teistä saattaa muistaakin PUQE-kyselymittarin. Tulosten perusteella se olisi hyvinkin käyttökelpoinen työkalu raskauspahoinvoinnin vaikeuden arviointiin kliinisessä käytössä Suomessakin. Lisätietoja aiheesta ja tuloksista löytyy väitöstiedotteesta.
Väitöstilaisuus on suomenkielinen ja järjestetään Turun yliopistolla perjantaina 9.6.2023 klo 12. Lisätietoja väitöstilaisuudesta täältä.
Väitöstä voi seurata myös etänä. Tervetuloa mukaan!
Tiedotusvälineet ovat kivasti tehneet juttuja hyperemeesistä, mm. HS ja TS.
Toivotaan, että tietoisuus edelleen lisääntyy. On aina kiva kuulla kokemuksia siitä, että hyperemeesin hoito on parantunut tässä vuosien mittaan esim. saman ihmisen kahden raskauden välillä. Mutta liian paljon on edelleen kokemuksia vaikeasta hoitoonpääsystä eli työtä riittää vielä.
Tiedotus- ja koulutustyötä jatketaankin aktiivisesti: päivää ennen väitöstä eli torstaina 1.9. järjestetään raskauspahoinvointiaiheinen koulutusiltapäivä. Siihen voi osallistua paikan päällä Turussa tai etänä. Ohjelma ja ilmoittautumislinkki löytyvät täältä.
Ilahdun joka kerta yhtä paljon, varsinkin, jos jutussa mainitaan meidän tuottamia tuloksia silloinkin, kun ketään meistä tutkijoista ei ole haastateltu. Sehän tarkoittaa, että muutkin ovat löytäneet meidän tuottamaa tietoa! Ja että siitä on tulossa hyperemeesin “yleistietoa”. Juuri tätä olen odottanut ja toivonut, suunta on hyvä.
Hyperemeesin hoitoketju ei kuitenkaan ole vielä kaikkialla optimaalinen, aina on varaa parantaa. Hyperemeesi ry tekee tärkeää tiedotustyötä ja ylläpitää mm. nettisivuja ja vertaistukiryhmää. Kannattaa kannattaa!
Perinteisesti uutiskirje kansainvälisenä hyperemeesipäivänä!
Vuosi on kulunut analysointi- ja kirjoitusetätöissä… kaksi hyperemeesirekisteriaineiston tutkimusjulkaisua on lähetetty lehtiin ja vähän odottelin, että tähän mennessä jompi kumpi olisi ehkä julkaistu, mutta ne odottavat nyt vielä. Toinen jo viime syyskuusta asti! Hitausennätys meidän kohdalla.
Neuvola-aineistosta puolestaan on julkaistu uusi artikkeli! Linda Laitinen analysoi raskauspahoinvoinnin vaikutusta nukkumiseen. Vaikka usein sanotaan, että onneksi pahoinvointi yleensä loppuu yöksi, että pystyy edes nukkumaan, niin tutkimuksessa huomattiin, että voimakas pahoinvointi on yhteydessä heikentyneeseen unen laatuun. Linkki kokotekstiin: Sleep quality in women with nausea and vomiting of pregnancy: a cross-sectional study.
Tänä vuonna Pregnancy Sickness Support järjestää hyperemeesiin liittyvää ohjelmaa koko päivän ajan:
– –
This annual event is a great opportunity to raise awareness of the condition and the many support organisations across the world.
Join Pregnancy Sickness Support as we celebrate HG Awareness Day in the UK
Hyvää kansainvälistä hyperemeesipäivää, HG awareness day!
Tänä vuonna oli tarkoitus olla hyperemeesipäivän teemaan sopivasti EBCOG-kokouksessa Bergenissä, Norjassa kertomassa meidän tutkimustuloksista ja kuulemassa muiden uutisia… mutta kokous on – luonnollisesti – peruttu.
Hyperemeesipäivän kunniaksi tänään julkaistaan Charlotte Howdenin tekemä hyperemeesidokumentti, The Sick Film.
Hyvä yhteenveto hyperemeesin kokemisesta ja vaikutuksista. Hoitoonpääsyä ja potilaiden ajatuksia käsitellään Britannian näkökulmasta, mutta vastaavia kokemuksia löytynee joka puolelta maailmaa.
Hyperemeesin hoidosta Suomessa ilmestyi viime vuonna Linda Laitisen ja Päivi Polon kirjoittama hyvä yhteenveto: Hyperemesis gravidarum. Varsinaisia hyperemeesin hoitosuosituksia Suomessa ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta artikkelissa kuvataan kattavasti Suomessa käytössä olevia hoitovaihtoehtoja.
Meidän artikkeli hyperemeesin esiintyvyydestä Suomessa on viimeinkin julkaistu! Lehti on maksumuurin takana, mutta kokotekstin saa halutessaan minulta.
Insidenssiartikkeli ilmestyi hyvissä ajoin ennen etätyökuvioiden alkua helmikuun alussa. Seuraavia juttuja taas on analysoitu ja kirjoitettu etäyhteyksien päässä biostatistikosta ja muista kirjoittajista ja lähiyhteyden päässä päiväkoti- ja koululapsista =). Nyt lapset ovat ainakin vähän aikaa omilla “työpaikoillaan” ja aikuiset kotona kirjoittamassa, ihanan rauhallista.
Kansainvälinen hyperemeesitutkijoiden (ja muiden hyperemeesistä kiinnostuneiden) kokous, International Colloquium on Hyperemesis Gravidarum, ICHG 2019, järjestettiin Amsterdamissa 10.-11.10.2019.
Ensimmäisenä päivänä palattiin edellisen kokouksen (Windsor, 2017) pohjalta muotoiltuun hyperemeesin määritelmään ja muihin yhteistyökuvioihin ja molempina päivinä kuultiin paljon uusia tutkimustuloksia (joista myöhemmin lisää omana postauksenaan).
Suomesta oli paikalla kaksi tutkijaa, Linda Laitinen ja Miina Nurmi. Me molemmat pidimme kokouksessa suullisen esityksen, eli suomalainen hyperemeesitutkimus selvästi kiinnostaa, loistavaa!
Lisää postia tieteellisestä sisällöstä myöhemmin, kun saan editoitua muistiinpanoja sylitoimistosta luettavaan kuntoon!
kansainvälisen hyperemeesipäivän 15.5. kunniaksi pitkästä aikaa uutiskirje!
Tässä muutama vuosi sitten julkaistussa (englanninkielisessä) videossa on vinkkejä, miten voi auttaa hyperemeesistä kärsivää läheistä. Tänä vuonna on näemmä tullut myyntiin HG-t-paitojakin.
Tässä uutiskirjeessä lisäksi:
1. Tutkimusuutisia 2. Henkilökohtaista pohdintaa 3. Kuukauden artikkeli 4. Seuraavaksi
1. Tutkimusuutisia
Rekisteritutkimus: Edellisessä uutiskirjeessä mainittu laajennettu aineisto saatiin tammikuussa, ja sitä on analysoitu koko kevät. Vuosina 2004-2017 Suomessa oli 9 525 diagnosoitua hyperemeesipotilasta, ja verrokkihenkilöinä ovat kaikki muut synnyttäjät samalta ajalta, 452 284 naista. Synnytykseen päättyneitä raskauksia on analysoitavana yhteensä 797 647, joista 9 846:ssa oli hyperemeesidiagnoosi.
Sairaalatutkimus: Aineistonkeräys on saatu valmiiksi! Aineiston tarkistus ja analysointi on työn alla; yhteensä n. sadalta odottajalta on kultakin ainakin yksi hoitojakso, jossa tutkimuskysely on täytetty hoitojakson alussa ja lopussa. Kiitos kaikille osallistujille ja tutkittavat mukaan kutsuneille työntekijöille!
2. Henkilökohtaista pohdintaa
Rekisteriaineiston tarkistus on aina yhtä hauskaa. Kun sitä tekee näin harvakseltaan. Muistin edelliseltä kerralta, että täytyy muistaa tarkistaa ammattinimikkeiden kirjoitusasu, että saadaan sosioekonominen asema luokiteltua oikein (THL:n automaattinen luokittelu ottaa huomioon vain muutamat “tavalliset” kirjoitusvirheet).
Esimerkkinä 31 luovaa tapaa kirjoittaa “Kotiäiti”. Osa tekstimuodoista selittyy ilmeisesti ään korvaamisella tallennusjärjestelmästä riippuen aalla, oolla tai kysymysmerkillä:
Kuukauden artikkelissa tarkastellaan sikiön sukupuolen ja sikiöiden lukumäärän vaikutusta pahoinvointiin aiempaa tarkemmin ryhmitellen. Raskauspahoinvoinnin voimakkuus kysyttiin odottajilta: 1) ei pahoinvointia, 2) pahoinvointia ilman oksentelua, 3) pahoinvointia ja oksentelua, mutta pystyi syömään ja 4) pahoinvointia ja oksentelua, ei pystynyt syömään.
Hauska yksityiskohta on, että meidän rekisteridatassa on hyperemeesiraskauksia suunnilleen yhtä paljon kuin tässä tutkimuksessa oli raskauksia voimakkaimman pahoinvoinnin luokassa. Vaikka aineistot ovat erilaiset, tulokset näyttävät samaan suuntaan: tyttösikiön ja monikkoraskauden yhteydessä pahoinvointi on yleisempää.
Osa johtopäätöksistä vaikuttaa hieman kevyesti punnituilta, mutta toisaalta, aihetta on ainakin koetettu pohtia joka suunnalta. Esimerkkinä ei-niin-tieteellinen (ehkä huumorimielessä kirjoitettu?) päätelmä: “However, if mothers and their partners know the fact that these factors are associated with NVP, they may be able to – – or to predict fetal sex from the severity of NVP.” … eli että nyt kun tiedetään, että pahoinvointi on yleisempää tyttösikiön kohdalla, vanhemmat voisivat “ennustaa vauvan sukupuolen pahoinvoinnin voimakkuuden perusteella”. Öh, non sequitur: pahoinvoimattomien ryhmässä tyttösikiöitä oli 45 % ja voimakkaimman pahoinvoinnin ryhmässä 54 %, ja vaikka ero onkin suuri, niin yksittäisen vauvan kohdalla se ei ole ihan huipputarkka ennuste. (Pakko olla huumoria. Kai tieteellisiin artikkeleihin saa piilottaa huumoria?)
4. Seuraavaksi
Se alkuperäinen “ensimmäinen” artikkeli, eli hyperemeesin insidenssin ja taustatekijöiden analyysi, on kohta valmis lähetettäväksi. Hyperemeesipotilaita on n. kaksinkertainen määrä edelliseen verrattuna ja verrokkihenkilöinä koko muu väestö, ja tulokset jonkin verran selvempiä ensimmäiseen aineistoon verrattuna. Tuloksista lisää seuraavissa uutiskirjeissä.
Syksyllä on tiedossa seuraava hyperemeesiin keskittyvä konferenssi, ICHG 2019. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, kerron siellä hyperemeesidiagnoosien määristä muiden kuin synnytykseen päättyneiden raskauksien (keskenmeno, rypäleraskaus, kohdunulkoinen raskaus ja raskaudenkeskeytys) yhteydessä ja Linda Laitinen kertoo uusia tuloksia neuvola-aineistosta.
Tervetuloa lukemaan syyskuun uutiskirjettä. Tässä numerossa:
1. Tutkimusuutisia
2. Henkilökohtaista pohdintaa
3. Kuukauden artikkelit
4. Seuraavaksi
1. Tutkimusuutisia
Lopu jo! -tutkimuksen kaksi ensimmäistä artikkelia on ilmestynyt! Ensin elokuussa hyväksyttiin hyperemeesin uusimista käsittelevä Recurrence patterns of hyperemesis gravidarum American Journal of Obstetrics and Gynecology -lehteen, ja heti perään syyskuussa Nausea and vomiting of pregnancy: A study with pregnancy-unique quantification of emesis questionnaire European Journal of Obstetrics & Gynecology and Reproductive Biology -lenteen. Nyt meillä on virallisesti tuloksia sekä rekisteritutkimuksesta että neuvolatutkimuksesta.
Artikkeleista tarkemmin ja kokotekstilinkit Kuukauden artikkeleina.
2. Henkilökohtaista pohdintaa
Hienoa saada ensimmäiset julkaisut, kyllä tässä kestikin! Aika paljon pidempään kuin aluksi olisi luullut, eikä suunnitellussa järjestyksessä: Recurrence-artikkelin piti alun perin olla vasta toinen julkaisu insidenssiartikkelin jälkeen, mutta koska insidenssi-aineistoa laajennetaan, se teksti jäi vielä odottamaan ja tämä eteni ensin. Neuvola-aineiston ensimmäinen artikkelikin oli julkaisua vaille valmis jo pitkään ja se on tehty yhteistyönä useamman kirjoittajan kanssa: alkuun suurimman työn teki Pauliina Ellilä, jatkoanalyysit ja viimeistelyn Linda Laitinen. Viime tutkimuskokouksessa tietysti juhlittiin (Rahoitusraportti: omakustanteisesti!).
Kaikille ensimmäistä julkaisuaan odottaville tutkijoille voin muuten vahvistaa, että ohjaajien varoitukset julkaisua seuraavasta epämääräisten lehtien lähettämästä sähköpostitulvasta ovat erittäin totta. Tälläkin viikolla minulta on pyydetty artikkeleita vaikka mistä aiheesta “Koska näytät olevan tämän ja tämän ja tämän alan asiantuntija”, ja yleensä puhutellaan tohtoriksi tai professoriksi. Näin uutena juttuna se jaksaa huvittaa, ei ehkä enää vähän ajan päästä =).
Ja vielä tämän viikon “Mitä opin tänään” -kohokohta: Kannattaa kysyä. Olin odotellut THL:n aineistonlaajennuslupaa monta kuukautta kaikessa rauhassa, kun tiesin, että siellä voi olla paljon töitä; toukokuussa en viitsinyt hoputtaa, kun ajattelin, että ennen kesää siellä on varmaan kiirettä, eikä kesälläkään viitsisi häiritä, kun on lomia ja sijaisia yms., ja lomien jälkeen sitten pieni lomaltapaluuruuhka – mutta nyt syyskuussa sitten kysyin, ja tadaa! Hakemus oli tullut postissa perille aikanaan alkuvuonna, jäänyt johonkin sivuun, ja löytyi nyt, kun kysyin.
3. Kuukauden artikkelit
Recurrence patterns of hyperemesis gravidarum
Nurmi M, Rautava P, Gissler M, Vahlberg T, Polo-Kantola P.
American Journal of Obstetrics and Gynecology. 2018 Aug 16. pii: S0002-9378(18)30671-9. doi: 10.1016/j.ajog.2018.08.018.
Tässä tutkimuksessa laskimme hyperemeesin uusimistodennäköisyyttä seuraavissa raskauksissa. Tutkimukseen valittiin v. 2004-2011 odottajat, joilla oli ollut 1) raskaus, jossa oli hyperemeesidiagnoosi ja 2) vähintään yksi raskaus ensimmäisen hyperemeesiraskauden jälkeen. Tällaisia naisia löytyi 1836. Ensimmäisen hyperemeesiraskauden jälkeisiä raskauksia tutkittavilla oli yhteensä 2267, joista 544:ssä oli hyperemeesidiagnoosi, ja hyperemeesi uusiutui siis 24 %:ssa raskauksista.
Lisäksi tutkimme erilaisia taustatekijöitä (mm. ikä, painoindeksi, aiempien raskauksien määrä), mutta sellaisia tekijöitä, joiden avulla voisi ennustaa, kenellä hyperemeesi todennäköisimmin uusii, ei valitettavasti löytynyt. Hyperemeesin uusimista on vaikea ennustaa: useilla odottajilla oli sekä hyperemeesiraskauksia että raskauksia, joissa ei ollut diagnoosia (mikä ei tarkoita, ettei pahoinvointia olisi voinut olla, mutta ei siis hyperemeesidiagnoosia). Joillakin odottajilla oli tutkimusaikana useita raskauksia, ja joillakin oli hyperemeesidiagnoosi kaikissa raskauksissa:
Tutkimuksesta saatiin siis sekä hyviä että huonoja uutisia: harmi, ettei hyperemeesin uusimista pysty ennustamaan, mutta toisaalta onneksi vaikuttaa siltä, että hyperemeesi ei uusi niin usein kuin on ajateltu. Joka tapauksessa uusimistodennäköisyys on sen verran korkea, että uutta raskautta suunnitellessa on hyvä tehdä hoitosuunnitelma siltä varalta, jos edessä on uusi hyperemeesiraskaus.
Ensimmäinen tutkimus, jossa kerrotaan niistä 2411:sta odottajasta, joiden neuvolarekrytointia seurattiin uutiskirjeissä vuosina 2011-2013!
Tässä tutkimuksessa kerrotaan perustiedot odottajista, mm. pahoinvoinnin yleisyys ja voimakkuus: 88 % tutkittavista kärsi pahoinvoinnista ainakin jonkin verran, ja 12 %:lla ei ollut ollenkaan pahoinvointioireita. 29,4 %:lla pahoinvointi oli lievää, 52,2 %:lla keskivaikeaa ja 6,4 %:lla voimakasta. Useinhan kuulee sanottavan, että raskauspahoinvointi on useimmiten lievää, mutta näiden tulosten perusteella keskivaikea pahoinvointi olisi kaikkein yleisintä. Pahoinvoinnin kesto on useita tunteja päivässä, ei pelkkää “aamupahoinvointia”:
Pahoinvointiin mahdollisesti liittyviä taustatekijöitä tutkittiin, mutta vain harvoja tilastollisia eroja löytyi. Tässäkään tapauksessa pahoinvoinnin todennäköisyyttä ei voi ennustaa näiden nyt tutkittujen taustatekijöiden avulla.
Jatkossa tästä samasta aineistosta analysoidaan vielä paljon uutta, esimerkiksi sukulaisten raskauspahoinvointia, joista toivottavasti löytyy lisää selittäviä tekijöitä. Ja olisi myös mielenkiintoista selvittää, moniko niistä, joilla oli voimakasta pahoinvointia, sai raskauden aikana hyperemeesidiagnoosin.
4. Seuraavaksi
THL:n luvan laajennus tuli erittäin hyvään aikaan, nyt päästään tekemään aineistopyynnöt sekä rekisteritutkimusaineistoon, neuvola-aineistoon että pian myös sairaala-aineistoon (koossa 98 tutkittavaa! Satanen lähestyy lupaavasti). Sitten taas analysoidaan ja kirjoitetaan.
Tiistaina 15.5.2018 vietetään taas kansainvälistä hyperemeesipäivää.
HER Foundation kampanjoi tänä vuonna teemalla “It’s in her genes”, liittyen siihen uuteen löytöön hyperemeesin mahdollisesta geneettisestä taustasta, josta kerroin viime uutiskirjeessä. HER Foundationin englanninkielistä kampanjaa voi tukea esimerkiksi jakamalla tietoa eteenpäin esimerkiksi tämän facebook-tapahtuman kautta.
Suomalainen potilasyhdistys Hyperemeesi ry. täytti keväällä vuoden ja painottaa tämän vuoden tiedotuksessaan hyperemeesipotilaan näkökulmaa suomalaisilta hyperemeesipotilailta saatujen valokuvien kautta. Pysäyttävän videon pääset katsomaan täältä.
tänäkin vuonna ilmestyy sentään ainakin yksi uutiskirje =).
1. Tutkimusuutisia
2. Matkauutisia
3. Kuukauden artikkeli
4. Seuraavaksi
1. Tutkimusuutisia
Työn alla on nyt eri vaiheissa neljä julkaisua: 1. insidenssi, joka odottaa päivitettyä aineistoa, 2. uusiminen, josta puhuin syksyllä Windsorissa ja jonka viimeisetkin analyysit ovat kohta valmiit, 3. lapsiluku/raskaudenkeskeytys, josta hieman lisää alempana, ja 4. hyperemeesistä johtuvien sairaalakäyntien ja hoitojaksojen määrien analysointi ja vertailu eri puolilla Suomea.
Mukana on myös uusi tutkija, LL Linda Laitinen, joka analysoi neuvola-aineiston tuloksia, kirjoittaa niistä parhaillaan kahta julkaisua ja jäjestää sairaala-osatutkimuksen aineistoa. Ja mahdollisesti saamme mukaan vielä yhden uuden tutkijan keväämmällä.
2. Matkauutisia
Lokakuussa mainitsin, että koetan saada valmiiksi analyysin hyperemeesin vaikutuksesta raskauksien ja lasten määrään ja päästä Pariisiin EBCOG-kokoukseen kertomaan tuloksista.
Onnistui täydellisesti! Saatiin analyysiin mukaan myös raskaudenkeskeytykset, ja aihe hyväksyttiin mukaan lyhyeksi suulliseksi esitykseksi. Yleisö oli kiinnostunut ja kysyi hyviä kysymyksiä. Taas pieni askel eteenpäin hyperemeesitietoisuudessa.
Tapasin Pariisissa myös yhden ranskalaisen hyperemeesitutkijan, Guillaume Ducarmen. Kyselin hyperemeesin hoidosta Ranskassa, jossa on suunnilleen samanlainen tilanne hoitosuositusten kohdalla kuin Suomessakin: suosituksia ei ole.
Oikeastaan tilanne on vielä huonompi kuin meillä, koska raskausaikana odottajan terveyttä seuraa useimmiten perhelääkäri eli yleislääkäri, joka ei ole välttämättä perehtynyt kovin perusteellisesti raskauteen, saati hyperemeesiin. Suomessa neuvolalääkärit ovat raskausajan asiantuntijoita, ja tutkimustieto tavoittaa heidät ehkä paremmin kuin yksittäiset perhelääkärit.
3. Kuukauden artikkeli
Placenta and appetite genes GDF15 and IGFBP7 are associated with hyperemesis gravidarum
Marlena S. Fejzo, Olga V. Sazonova, J. Fah Sathirapongsasuti, Ingileif B. Hallgrímsdóttir, Vladimir Vacic, Kimber W. MacGibbon, Frederic P. Schoenberg, Nicholas Mancuso, Dennis J. Slamon, Patrick M. Mullin & 23andMe Research Team
Nature Communications volume 9, Article number: 1178 (2018), doi:10.1038/s41467-018-03258-0
Kuukauden artikkeli on odotettu “vuoden tapaus”: entistä pitävämpää näyttöä hyperemeesin biologisesta taustasta. Kuulin tuloksista esitelmän Windsorissa viime syksynä (kuvassa), ja hienoa nähdä aiheesta nyt julkaisu.
IGFBP7-proteiinia erittyy istukasta, ja eläinkokeissa sen tuotannon estäminen on johtanut raskauden keskeytymiseen, kun taas liikatuotanto saattaa olla yhteydessä ruokahalun vähenemiseen. GDF15-proteiinia erittyy istukan trofoblastisoluista, ja sen arvellaan olevan tarpeellinen raskauden ylläpitoon. Toisaalta sen liikatuotantoa on havaittu syöpäpotilailla, joilla se myös saattaa aiheuttaa ruokahaluttomuutta ja pahoinvointia, jopa kuihtumiseen saakka. Kiinnostavia geenejä siis molemmat. Kuten lokakuussa sanoinkin, genotyyppaisin mielelläni kaikki suomalaiset potilaat!
Miksi näiden parin geenin löytyminen on niin ihmeellinen asia? Oikeastaan kahdesta näkökulmasta.
Ensinnäkin käytännölliseltä kannalta, koska sairauden geneettisestä ja molekyylitason mekanismista saatu tieto auttaa kehittämään tehokkaita hoitoja. Tämä voi olla hidasta (varsinkin, kun kumpikin näistä geeneistä suojelee istukkaa ja raskautta – niitä vastaan ei voi siis suoraan antaa lääkettä, joka lopettaisi niiden toiminnan, koska raskauden eteneminen voisi vaarantua samalla).
Toisaalta, tästä uudesta löydöstä on se välitön hyöty, että se antaa vahvistusta tiedolle siitä, että hyperemeesi on “oikea sairaus”. Sinänsä meille kaikille selvä asia, right? Kuitenkin vieläkin joskus kuulee väitettävän, että hyperemeesi olisi psykosomaattista. Siksi tällainen kiistattomasti biologinen syy pudottaa taakan potilaiden harteilta: ei tarvitse luulla olevansa jotenkin “huono äiti”, kun “ei ajattele edes lapsensa parasta, söisi nyt vain niin kuin muutkin”. (Hyperemeesin hoidosta kirjoitinkin vähän pidemmin täällä.)
4. Seuraavaksi
Ihan pian saavutetaan todennäköisesti se etappi, että sairaala-aineiston tutkittavien määrä saadaan täyteen! Siitä lisää toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin.
Hyvää kevättä!
Miina
Poistetaan raskauspahoinvointi maailmasta. Tai ainakin vähennetään sitä.