Raskauspahoinvointiin, kuten raskauteen muutenkin, voi liittyä mielialan vaihteluita. Psyykkisten tekijöiden vaikutuksesta raskauspahoinvointiin on erilaisia mielipiteitä.
Psykosomaattista?
Raskauspahoinvointia ja etenkin hyperemeesiä on aiemmin pidetty psykosomaattisina sairauksina, tai niiden on ajateltu olevan oireita jostakin piilevästä mielen sairaudesta. Psykosomaattisen selityksen mukaan rajusti oksentava äiti toivoo alitajuisesti raskauden keskeytyvän, hän ikään kuin koettaisi abortoida sikiön vatsan kautta. Tutkimusten mukaan psykologiset oireet, kuten masennus, ahdistus, toivottomuus ja ärtyneisyys, ovat ennemminkin pahoinvoinnin seurausta kuin syy.
Äitejä ei nykyään enää syyllistetä – toivottavasti!
Raskautta kuvataan ajaksi, jolloin nainen kääntyy tutkimaan sisäistä maailmaansa ja jolloin aiemmat traumat ja ongelmat ihmissuhteissa, etenkin suhteessa omaan äitiin ja tulevan lapsen isään, voivat nousta esiin psykosomaattisina oireina. Raskauspahoinvointia on pidetty tällaisena oireena ja se on liitetty ns. hysteriaan, tilaan, jota Freud käytti kuvaamaan naisten erilaisia psyykkisiä oireita. Freud itse mainitaan usein raskauspahoinvoinnin psykologisen taustan “keksijäksi”, mutta hän itse ei kirjoituksissaan juuri käsitellyt raskauspahoinvointia ilmiönä, ja vasta myöhemmät teoreetikot yhdistivät Freudin teorian hysteriasta ja ambivalenssista raskauspahoinvoinnin oireisiin ja saattoivat kirjoituksissaan syyllistää naisia melko suorasukaisestikin: esimerkiksi 60-luvulla eräässä tutkimuksessa kuvailtiin, että 75-80 %:lla raskauspahoinvoinnista kärsivistä naisista olisi “lapsellinen tai epäkypsä, hysteriaan taipuvainen persoonallisuus”. Koska raskauspahoinvoinnista kärsii jopa 80 % odottavista äideistä, kuvaus koskisi yli puolta kaikista naisista. Tällainen tulkinta on omiaan syyllistämään odottajaa, hänen äitiään ja tulevan lapsen isää. Koska “hysterian” hoitoon kokeillut hoitomuodot, joista äärimmäisiin kuuluu esimerkiksi äidin eristäminen “ongelmallisista” läheisistään, eivät helpota pahoinvointia, ja koska pahoinvoinnin syistä on saatu uutta tietoa, nykyisin enää harvat teoreetikot ajattelevat raskauspahoinvoinnin olevan psykosomaattista. Ajatus siitä, että “pahoinvointi on vain korvien välissä” istuu kuitenkin sen verran tiukassa, että siihen saattaa vielä nykyääkin törmätä.
Miten psyykkiset tekijät liittyvät raskauspahoinvointiin?
Raskauspahoinvointiin voi kuitenkin liittyä psyykkisiä oireita. Etenkin raskauden alussa äiti on usein väsynyt, ja väsymykseen voi liittyä masentunut mieliala. Pahoinvointi voi myös aiheuttaa ahdistusta, etenkin, jos äiti on epävarma siitä, miten se vaikuttaa sikiön terveyteen. Pahoinvointi vaikeuttaa koko elämää: työssäkäyntiä, kotitöiden tekoa, liikkumista ja ystävien tapaamista, ja voi ymmärrettävästi aiheuttaa ärtyneisyyttä. Pitkään jatkuessaan pahoinvointi voi aiheuttaa toivottomuutta ja saattaa estää äitiä iloitsemasta tulevasta lapsesta.
Psyykkiset tekijät voivat toisaalta pahentaa pahoinvointia. Esimerkiksi kiireen aiheuttamasta stressistä kärsivillä äideillä pahoinvointi on usein voimakkaampaa kuin äideillä, joilla on mahdollisuus levätä riittävästi tai joiden elämässä on muuten vähemmän stressiä aiheuttavia asioita.
Ehdollistunut pahoinvointi
Pahoinvointi voi olla myös ehdollistunut reaktio samaan tapaan kuin syövänhoidossa, jossa alunperin kemoterapialääkkeen aikaansaama pahoinvointi jää kehon muistiin niin, että myöhemmin pelkkä sairaalan oven tai hoitajan näkeminen voi aiheuttaa pahoinvointia. Pahoinvointi alkaa ikään kuin ennakoiden, ennen varsinaisen ärsykkeen saamista. Rintasyövän sairastanut ministeri Satu Hassi kertoi, ettei voinut pitää erästä vaatetta enää syöpähoitojen jälkeen: siinä oli täsmälleen samaa oranssia väriä kuin eräässä lääkeliuoksessa, ja värin näkeminenkin oksetti. Samoin äitiä, joka voi usein huonosti aamulla, voi alkaa oksettaa esimerkiksi hammasharjan näkeminen. Ehdollistuminen voi pitkittää pahoinvointia.
Voiko raskauspahoinvointia hoitaa vaikuttamalla psyykkisiin tekijöihin?
Psyykkisiin tekijöihin vaikuttavia hoitomuotoja on tutkittu jonkin verran. Jo se, että raskauspahoinvoinnista saa tietoa, ja että äiti saa tietää sen olevan vaaratonta sikiölle, helpottaa pahoinvointiin liittyvää ahdistusta, vaikkei poistaisikaan itse pahoinvointia.
Vertaistuki ja tieto siitä, että pahoinvointi otetaan vakavasti ja sitä hoidetaan, auttavat myös. Hypnoosin on todettu toimivan joissakin tapauksissa, joihin muut hoitokeinot eivät ole auttaneet.
Ehdollistuneen eli ennakoivan pahoinvoinnin hoitoa on tutkittu eniten syöpäpotilailla, mutta tuloksia voi mahdollisesti soveltaa ehdollistuneeseen raskauspahoinvointiin. Hoidossa käytetään erilaisia rentoutustekniikoita, joiden avulla tilanteisiin, joissa on koettu pahoinvointia, yhdistetään pahoinvointia vähentäviä mielikuvia.
Eräs keino pitkittyneen pahoinvoinnin hoitoon on maiseman vaihdos, esimerkiksi matka. Keino tehoaa joillekin, ja yksi sen toimintamekanismeista voi olla ehdollistuneiden ärsykkeiden (kuten tutun vessanpöntön) poistuminen. Lomalla on myös yleensä mahdollisuus rentoutua eri tavalla kuin kotona.
Aiheesta lisää täällä.
Buckwalter, J.G. & Simpson, S.W. 2002. Psychological factors in the etiology and treatment of severe nausea and vomiting in pregnancy. American Journal of Obstetrics and Gynecology 186 (5 Suppl Understanding), S210–214.
Davis, M. 2004. Nausea and vomiting of pregnancy: an evidence-based review. The Journal of perinatal & neonatal nursing 18 (4), 312–328.
Erkkola, Risto 2006. Raskauspahoinvointi ja hyperemeesi. Suomen lääkärilehti –Finlands läkartidning 61 (1–2), 35–39.
Fairweather, D. 1968. Nausea and vomiting in pregnancy. American Journal of Obstetrics and Gynecology 102: 135–175
Munch, S. 2002. Chicken or the egg? The biological-psychological controversy surrounding hyperemesis gravidarum. Soc Sci Med. 2002 Oct;55(7):1267-78.
Hizli D1, Kamalak Z, Kosus A, Kosus N, Akkurt G. 2012. Hyperemesis gravidarum and depression in pregnancy: is there an association? Journal of Psychosomatic Obstetrics & Gynaecology. 2012 Dec;33(4):171-5.
Mäenpää-Reenkola, Elina 1997. Naisen verhottu sisin. Helsinki: Yliopistopaino 1997.