Raskauspahoinvointi

Raskauspahoinvointi on yleistä etenkin raskauden alkuvaiheessa, n. 4.–16. raskausviikolla, ja pienellä osalla naisista pahoinvointi kestää jopa raskauden loppuun saakka. Pahoinvoinnin alku- ja loppuajankohta vaihtelee melko paljon odottajasta toiseen ja myös saman odottajan eri raskauksissa. Lopu jo! -projektin alku- ja loppukartoituskyselyihin vastanneiden odottajien kohdalla pahoinvointi alkoi keskimäärin kuudennella raskausviikolla ja loppui keskimäärin neljännennellätoista raskausviikolla:

Lopu jo! -projektin kyselyihin vastanneiden odottajien pahoinvoinnin alkamisaika (225 vastaajaa) ja loppumisaika (208 vastaajaa). Kaikilla vastanneilla pahoinvointi ei ollut vielä kyselyaikaan loppunut, siksi alkamisviikon kohdalla on enemmän vastauksia.

Raskauspahoinvointia esiintyy länsimaissa jopa 80 %:lla odottavista äideistä, mutta sen esiintyvyys vaihtelee jonkin verran eri kulttuureissa.

Miten pahoinvointi vaikuttaa vauvaan ja äitiin?

Pahoinvointi ja oksentelu ei ole sinänsä vaarallista äidille eikä sikiölle – itse asiassa niillä, jotka voivat pahoin, on todettu tilastollisesti hieman vähemmän keskenmenoja kuin niillä, jotka eivät voi pahoin – mutta voimakas ja pitkittynyt pahoinvointi voi johtaa elimistön kuivumiseen, ravintoaineiden puutteeseen ja sikiön kasvun hidastumiseen sekä aiheuttaa stressiä, masennusta, ahdistusta ja muita psyykkisiä vaivoja. Voimakas pahoinvointi voi myös estää äitiä nauttimasta odotuksesta, “varastaa” äidin ja vauvan ensimmäiset yhteiset kuukaudet.

Oireet
Pahoinvointi vaihtelee lievästä kuvotuksesta vaikeaan nestehukkaan johtavaan oksenteluun, josta käytetään nimeä hyperemesis gravidarum (hyperemeesi). Pahoinvointiin liittyy usein herkistynyt hajuaisti, ja voimakkaasti tuoksuvat ruoat ja muut aineet voivat aiheuttaa tai pahentaa pahoinvointia.

Esiintyvyys ja riskitekijät
Raskauspahoinvointia esiintyy nykyisin etenkin urbaaneilla länsimaisilla naisilla , mutta uusi ilmiö se ei ole: jo Hippokrates kuvasi pahoinvointia yhdeksi raskauden merkiksi. Vieraassa ympäristössä, esimerkiksi maahanmuuttajilla, raskauspahoinvoinnin esiintyvyys lisääntyy.

Lähteet:

Aitokallio-Tallberg, Ansa & Pakarinen, Päivi 2005. Voimakas raskaudenaikainen pahoinvointi. Duodecim 121 (13), 1435–1440.

Black, F.O. 2002. Maternal susceptibility to nausea and vomiting of pregnancy: is the vestibular system involved? American Journal of Obstetrics and Gynecology 186 (5 Suppl Understanding), S204–9.

Buckwalter, J.G. & Simpson, S.W. 2002. Psychological factors in the etiology and treatment of severe nausea and vomiting in pregnancy. American Journal of Obstetrics and Gynecology 186 (5 Suppl Understanding), S210–4.

Davis, M. 2004. Nausea and vomiting of pregnancy: an evidence-based review. The Journal of perinatal & neonatal nursing 18 (4), 312–328.

Erkkola, Risto 2006. Raskauspahoinvointi ja hyperemeesi. Suomen lääkärilehti –Finlands läkartidning 61 (1–2), 35–39.

Goodwin, T.M. 2002. Nausea and vomiting of pregnancy: an obstetric syndrome. American Journal of Obstetrics and Gynecology 186 (5 Suppl Understanding), S184–9.

Goodwin, T.M., Nwankwo, O.A., O’Leary, L.D., O’Leary, D., Romero, R. & Korst, L.M. 2008. The first demonstration that a subset of women with hyperemesis gravidarum has abnormalities in the vestibuloocular reflex pathway. American Journal of Obstetrics and Gynecology 199 (4), 417.e1–417.e9.

Heinrichs, L. 2002. Linking olfaction with nausea and vomiting of pregnancy, recurrent abortion, hyperemesis gravidarum, and migraine headache. American Journal of Obstetrics and Gynecology 186 (5 Suppl Understanding), S215–9.

Jewell D, Young G. 2003. Interventions for nausea and vomiting in early pregnancy. Cochrane Database of Systematic Reviews 2003, Issue 4. Art. No.: CD000145. DOI: 10.1002/14651858.CD000145. Saatavissa: http://www.mrw.interscience.wiley.com/cochrane/clsysrev/articles/CD000145/frame.html

Joki-Erkkilä, Minna 2001. Maahanmuuttajan oksentelu alkuraskauden aikana. Duodecim 117 (24), 2573–2575.

Koch, K.L. 2002. Gastrointestinal factors in nausea and vomiting of pregnancy. American Journal of Obstetrics and Gynecology 186 (5 Suppl Understanding), S198–203.

Linseth, G. & Vari, P. 2005. Nausea and vomiting in late pregnancy. Health care for women international 26 (5), 372–386.

Markl, G.E., Strunz-Lehner, C., Egen-Lappe, V., Lack, N., Hasford, J., 2007. The association of psychosocial factors with nausea and vomiting during pregnancy. Journal of psychosomatic obstetrics and gynaecology, 1-6.

Pouta, Anneli & Jouppila, Pentti 2000. …kun raskauden aikana on vaikeaa pahoinvointia. Suomen lääkärilehti – Finlands läkartidning 55 (6), 593–595.

Schindler, A.E. 2005. Endocrinology of pregnancy: consequences for the diagnosis and treatment of pregnancy disorders. The Journal of steroid biochemistry and molecular biology 97 (5), 386–388.

Swallow, B.L., Lindow, S.W., Masson, E.A. & Hay, D.M. 2005. Women with nausea and vomiting in pregnancy demonstrate worse health and are adversely affected by odours. Journal of obstetrics and gynaecology : the journal of the Institute of Obstetrics and Gynaecology 25 (6), 544–549.

Leave a Reply

Poistetaan raskauspahoinvointi maailmasta. Tai ainakin vähennetään sitä.