Hei kaikki!
Tervetuloa lukemaan syyskuun uutiskirjettä. Tässä numerossa:
1. Tutkimusuutisia
2. Henkilökohtaista pohdintaa
3. Kuukauden artikkelit
4. Seuraavaksi
1. Tutkimusuutisia
Lopu jo! -tutkimuksen kaksi ensimmäistä artikkelia on ilmestynyt! Ensin elokuussa hyväksyttiin hyperemeesin uusimista käsittelevä Recurrence patterns of hyperemesis gravidarum American Journal of Obstetrics and Gynecology -lehteen, ja heti perään syyskuussa Nausea and vomiting of pregnancy: A study with pregnancy-unique quantification of emesis questionnaire European Journal of Obstetrics & Gynecology and Reproductive Biology -lenteen. Nyt meillä on virallisesti tuloksia sekä rekisteritutkimuksesta että neuvolatutkimuksesta.
Artikkeleista tarkemmin ja kokotekstilinkit Kuukauden artikkeleina.
2. Henkilökohtaista pohdintaa
Hienoa saada ensimmäiset julkaisut, kyllä tässä kestikin! Aika paljon pidempään kuin aluksi olisi luullut, eikä suunnitellussa järjestyksessä: Recurrence-artikkelin piti alun perin olla vasta toinen julkaisu insidenssiartikkelin jälkeen, mutta koska insidenssi-aineistoa laajennetaan, se teksti jäi vielä odottamaan ja tämä eteni ensin. Neuvola-aineiston ensimmäinen artikkelikin oli julkaisua vaille valmis jo pitkään ja se on tehty yhteistyönä useamman kirjoittajan kanssa: alkuun suurimman työn teki Pauliina Ellilä, jatkoanalyysit ja viimeistelyn Linda Laitinen. Viime tutkimuskokouksessa tietysti juhlittiin (Rahoitusraportti: omakustanteisesti!).
Kaikille ensimmäistä julkaisuaan odottaville tutkijoille voin muuten vahvistaa, että ohjaajien varoitukset julkaisua seuraavasta epämääräisten lehtien lähettämästä sähköpostitulvasta ovat erittäin totta. Tälläkin viikolla minulta on pyydetty artikkeleita vaikka mistä aiheesta “Koska näytät olevan tämän ja tämän ja tämän alan asiantuntija”, ja yleensä puhutellaan tohtoriksi tai professoriksi. Näin uutena juttuna se jaksaa huvittaa, ei ehkä enää vähän ajan päästä =).
Ja vielä tämän viikon “Mitä opin tänään” -kohokohta: Kannattaa kysyä. Olin odotellut THL:n aineistonlaajennuslupaa monta kuukautta kaikessa rauhassa, kun tiesin, että siellä voi olla paljon töitä; toukokuussa en viitsinyt hoputtaa, kun ajattelin, että ennen kesää siellä on varmaan kiirettä, eikä kesälläkään viitsisi häiritä, kun on lomia ja sijaisia yms., ja lomien jälkeen sitten pieni lomaltapaluuruuhka – mutta nyt syyskuussa sitten kysyin, ja tadaa! Hakemus oli tullut postissa perille aikanaan alkuvuonna, jäänyt johonkin sivuun, ja löytyi nyt, kun kysyin.
3. Kuukauden artikkelit
Recurrence patterns of hyperemesis gravidarum
Nurmi M, Rautava P, Gissler M, Vahlberg T, Polo-Kantola P.
American Journal of Obstetrics and Gynecology. 2018 Aug 16. pii: S0002-9378(18)30671-9. doi: 10.1016/j.ajog.2018.08.018.
Tässä tutkimuksessa laskimme hyperemeesin uusimistodennäköisyyttä seuraavissa raskauksissa. Tutkimukseen valittiin v. 2004-2011 odottajat, joilla oli ollut 1) raskaus, jossa oli hyperemeesidiagnoosi ja 2) vähintään yksi raskaus ensimmäisen hyperemeesiraskauden jälkeen. Tällaisia naisia löytyi 1836. Ensimmäisen hyperemeesiraskauden jälkeisiä raskauksia tutkittavilla oli yhteensä 2267, joista 544:ssä oli hyperemeesidiagnoosi, ja hyperemeesi uusiutui siis 24 %:ssa raskauksista.
Lisäksi tutkimme erilaisia taustatekijöitä (mm. ikä, painoindeksi, aiempien raskauksien määrä), mutta sellaisia tekijöitä, joiden avulla voisi ennustaa, kenellä hyperemeesi todennäköisimmin uusii, ei valitettavasti löytynyt. Hyperemeesin uusimista on vaikea ennustaa: useilla odottajilla oli sekä hyperemeesiraskauksia että raskauksia, joissa ei ollut diagnoosia (mikä ei tarkoita, ettei pahoinvointia olisi voinut olla, mutta ei siis hyperemeesidiagnoosia). Joillakin odottajilla oli tutkimusaikana useita raskauksia, ja joillakin oli hyperemeesidiagnoosi kaikissa raskauksissa:
Tutkimuksesta saatiin siis sekä hyviä että huonoja uutisia: harmi, ettei hyperemeesin uusimista pysty ennustamaan, mutta toisaalta onneksi vaikuttaa siltä, että hyperemeesi ei uusi niin usein kuin on ajateltu. Joka tapauksessa uusimistodennäköisyys on sen verran korkea, että uutta raskautta suunnitellessa on hyvä tehdä hoitosuunnitelma siltä varalta, jos edessä on uusi hyperemeesiraskaus.
Nausea and vomiting of pregnancy: A study with pregnancy-unique quantification of emesis questionnaire
Ellilä P, Laitinen L, Nurmi M, Rautava P, Koivisto M, Polo-Kantola P.
European Journal of Obstetrics & Gynecology and Reproductive Biology. Volume 230, November 2018, Pages 60-67. doi: https://doi.org/10.1016/j.ejogrb.2018.09.031
Ensimmäinen tutkimus, jossa kerrotaan niistä 2411:sta odottajasta, joiden neuvolarekrytointia seurattiin uutiskirjeissä vuosina 2011-2013!
Tässä tutkimuksessa kerrotaan perustiedot odottajista, mm. pahoinvoinnin yleisyys ja voimakkuus: 88 % tutkittavista kärsi pahoinvoinnista ainakin jonkin verran, ja 12 %:lla ei ollut ollenkaan pahoinvointioireita. 29,4 %:lla pahoinvointi oli lievää, 52,2 %:lla keskivaikeaa ja 6,4 %:lla voimakasta. Useinhan kuulee sanottavan, että raskauspahoinvointi on useimmiten lievää, mutta näiden tulosten perusteella keskivaikea pahoinvointi olisi kaikkein yleisintä. Pahoinvoinnin kesto on useita tunteja päivässä, ei pelkkää “aamupahoinvointia”:
Pahoinvointiin mahdollisesti liittyviä taustatekijöitä tutkittiin, mutta vain harvoja tilastollisia eroja löytyi. Tässäkään tapauksessa pahoinvoinnin todennäköisyyttä ei voi ennustaa näiden nyt tutkittujen taustatekijöiden avulla.
Jatkossa tästä samasta aineistosta analysoidaan vielä paljon uutta, esimerkiksi sukulaisten raskauspahoinvointia, joista toivottavasti löytyy lisää selittäviä tekijöitä. Ja olisi myös mielenkiintoista selvittää, moniko niistä, joilla oli voimakasta pahoinvointia, sai raskauden aikana hyperemeesidiagnoosin.
4. Seuraavaksi
THL:n luvan laajennus tuli erittäin hyvään aikaan, nyt päästään tekemään aineistopyynnöt sekä rekisteritutkimusaineistoon, neuvola-aineistoon että pian myös sairaala-aineistoon (koossa 98 tutkittavaa! Satanen lähestyy lupaavasti). Sitten taas analysoidaan ja kirjoitetaan.
Hyvää syksyä!
Miina
