Raskauspahoinvoinnilla ja matkapahoinvoinnilla on yhteisiä piirteitä. Osa raskauteen kuuluvista normaaleista elimistön muutoksista esiintyy myös matkapahoinvoinnin sekä joidenkin tasapainoelimen sairauksien, esimerkiksi Menièren taudin, yhteydessä. Joissakin tapauksissa hyperemeesin taustalla voi olla piilevä tasapainoelimen sairaus.
Matkapahoinvointi ja raskauspahoinvointi
Matkapahoinvoinnin ja raskauspahoinvoinnin yhteisiin oireisiin kuuluu huonovointisuuden lisäksi huimausta ja pyörrytystä. Kummassakin tilanteessa paikallaan pysyminen, makaaminen ja nukkuminen helpottavat oloa. Molemmat ovat melko yleisiä: matkapahoinvoinnista kärsii jossakin elämänsä vaiheessa jopa 90 % ihmisistä ja raskauspahoinvoinnista jopa 80 % odottavista äideistä.
Matkapahoinvoinnin syntyyn tarvitaan tasapainoaistia: henkilöillä, joilta puuttuu tasapainoaisti, ei esiinny lainkaan matkapahoinvointia. Tämänhetkisen teorian mukaan matkapahoinvointi aiheutuu eri aistien (näköaisti, asentoaisti, tasapainoaisti) tuottamien havaintojen välisestä ristiriidasta. Tutkimusten mukaan myös hormoneilla voi olla vaikutusta matkapahoinvointiin: lentäjiä testattaessa on havaittu, että naisten ja miesten matkapahoinvointiherkkyydessä on eroja, ja lisäksi naisten matkapahoinvointiherkkyys vaihtelee kuukautiskierron mukaan. Hormonitoiminta voisi selittää osan matkapahoinvoinnin ja raskauspahoinvoinnin välisistä samanlaisista oireista, mutta aihetta on tutkittu toistaiseksi vain vähän.
Tasapainoelimen sairaudet
Oireettomillakin henkilöillä voi olla piilevä taipumus tasapainoelimen häiriöihin. Joihinkin niistä, esimerkiksi Menièren tautiin, liittyy elimistön nestetasapainon mukaan vaihteleva pahoinvointi. Alkuraskauden aikana odottavan äidin veren plasmatilavuus eli elimistön nestemäärä kohoaa, jolloin tasapainoelimen nestepitoisuuden muutos voi aiheuttaa tai pahentaa pahoinvointia.
Hyperemeesin aikana tasapainoelimen toiminta voi muuttua
Goodwin kollegoineen testasi hypoteesia tasapainoelimen toiminnan ja hyperemeesin yhteydestä mittaamalla alkuraskauden aikana oireettomien ja hyperemeesistä kärsivien odottavien äitien vestibulo-okulaarista refleksiä eli silmän liikkeiden reagointia pään liikkeeseen. Ryhmien väliltä löydettiin tilastollisesti merkitseviä eroja, ja kun hyperemeesipotilaita tutkittiin uudelleen synnytyksen jälkeen, refleksi oli palautunut normaaliksi. Lievemmästä raskauspahoinvoinnista kärsineillä naisilla oli myös muutoksia refleksissä, ja oireiden voimakkuus ja vestibulo-okulaarisen refleksin muutosten suuruus korreloivat keskenään, mutta toistaiseksi ei tiedetä, kumpi on syy ja kumpi seuraus.
Black, F. O. 2002. Maternal susceptibility to nausea and vomiting of pregnancy: is the vestibular system involved? American Journal of Obstetrics and Gynecology Vol. 186 No. 5 Suppl Understanding/2002, S204-9.
Goodwin, T. M.; Nwankwo, O. A.; O’Leary, L. D.; O’Leary, D.; Romero, R. & Korst, L. M. 2008. The first demonstration that a subset of women with hyperemesis gravidarum has abnormalities in the vestibuloocular reflex pathway. American Journal of Obstetrics and Gynecology Vol. 199 No. 4/2008, 417.e1-417.e9.