Raskauden aikana naisen keskivartalossa tapahtuu muutoksia jo ennen kuin raskaus näkyy päällepäin. Hormonit muuttavat vatsan toimintaa, ja kasvava kohtu ottaa tilaa muilta elimiltä. Osa muutoksista liittyy raskauspahoinvointiin.
Vatsan toiminta hidastuu
Raskauden aikana kohoava estrogeeni- ja progesteronimäärä vaikuttaa ruoansulatuselimistöön: vatsa tyhjenee hitaammin ja suoliston liikkeet hidastuvat. Monelle tulee sen johdosta ummetusta, mutta hidastunut suolen toiminta voi aiheuttaa myös huonovointisuutta. Vatsan toiminnan hitaus ei kuitenkaan ole ainoa syy pahoinvointiin, koska estrogeenin ja progesteronin määrät kohoavat raskauden loppua kohti ja myös ummetus on tavallisempaa raskauden loppupuolella, kun taas raskauspahoinvointia esiintyy eniten kolmen ensimmäisen raskauskuukauden aikana.
Raskauspahoinvoinnissa vatsan rytmi on sekaisin
Mahan peristalttisten liikkeiden tiheys on normaalisti n. kolme aaltoa minuutissa (cpm, cycles per minute). Pahoinvoinnin yhteydessä rytmi muuttuu epäsäännölliseksi ja useimmiten liike tihenee, joillakin potilailla taas hidastuu tai loppuu joksikin aikaa. Niillä odottajilla, joilla ei ole raskauspahoinvointia, rytmi pysyy yleensä normaalina.
Peristalttisten liikkeiden määrään vaikuttavat monet tekijät, joiden häiriintyminen voi aiheuttaa rytmin muutoksia ja pahoinvointia. Mahan hermotuksessa voi olla häiriöitä ja mahalaukun muoto voi muuttua mahalaukun lihasten liiallisen jännityksen tai rentoutumisen vuoksi. Hormonit, mm. vasopressiini, vaikuttavat myös mahan liikkeisiin, eikä kaikkia raskauspahoinvointiin liittyviä mahan toiminnan muutoksia tunneta vielä hyvin.
Närästys
Närästys voi pahentaa pahoinvointia, muttei yksinään aiheuta sitä. Närästys vaikeutuu raskauden loppua kohden, kun kasvava kohtu lisäksi painaa mahalaukkua alhaalta päin. Hyperemeesin ja närästyksen esiintyvyyden välillä ei ole havaittu yhteyttä, mutta jos närästystä on jo alkuraskauden aikana yhtä aikaa raskauspahoinvoinnin kanssa, se voi vaikeuttaa pahoinvointia. Närästyksen hoito kannattaa, koska se parantaa oloa ja vähentää pahoinvointia.
Nesteen kertyminen suolistoon
Istukkahormoni aiheuttaa tavallista runsaampaa nesteen erittymistä ja kertymistä suolistoon. Nesteen kertymisen ja hyperemeesin yhteyttä ei ole toistaiseksi tutkittu ihmisillä, mutta teoriassa sillä voisi olla vaikutusta pahoinvointiin: nesteen kertyminen vaikuttaa vasopressiinin eritykseen, ja muutos vasopressiinin määrässä puolestaan vaikuttaa tasapainoelimen nestemäärään, mikä voi aiheuttaa pahoinvointia ihmisille, joilla on siihen taipumusta.
Maksan toiminta
Jopa puolelta hyperemeesipotilaista on mitattu kohonneita maksaentsyymiarvoja (ASAT, ALAT). Maksan toiminnan häiriöitä on havaittu etenkin myöhään alkaneen hyperemeesin yhteydessä sekä vakavan ketoosin tai hyperyreoosin yhtedessä. Aikaisemmin maksan toiminnan häiriöiden uskottiin aiheuttavan raskauspahoinvointia, mutta maksa-arvot palaavat nopeasti ennalleen oksentelun loputtua, ja maksan toiminnan muutosten uskotaan nykyisin olevan hyperemeesin seurausta eikä syy.
Lähteet:
Gill, S. K.; Maltepe, C.; Mastali, K. & Koren, G. 2009. The effect of Acid-reducin pharmacotherapy on the severity of nausea and vomiting of pregnancy. Obstetrics and gynecology international Vol. 2009/2009, 585269.
Koch, K. L. 2002. Gastrointestinal factors in nausea and vomiting of pregnancy. American Journal of Obstetrics and Gynecology Vol. 186 No. 5 Suppl Understanding/2002, S198-203.
Law, R.; Maltepe, C.; Bozzo, P. & Einarson, A. 2010. Treatment of heartburn and acid reflux associated with nausea and vomiting during pregnancy. Canadian family physician Medecin de famille canadien Vol. 56 No. 2/2010, 143-144.
Pouta, A. & Jouppila, P. 2000. …kun raskauden aikana on vaikeaa pahoinvointia. Suomen lääkärilehti – Finlands läkartidning Vol. 55 No. 6/2000, 593-595.
Verberg, M. F.; Gillott, D. J.; Al-Fardan, N. & Grudzinskas, J. G. 2005. Hyperemesis gravidarum, a literature review. Human reproduction update Vol. 11 No. 5/2005, 527-539.