Jokainen odottaja kokee pahoinvoinnin eri tavalla. Pahoinvointi hankaloittaa elämää välillä enemmän ja välillä vähemmän. Pahoinvoinnin mittaaminen antaa tietoa sen vakavuudesta ja auttaa kohdistamaan hoitoa ja seuraamaan hoidon vaikutusta.

Laboratoriokokeet

Raskauspahoinvoinnin vaikutuksia elimistöön voidaan mitata laboratoriokokeilla. Kokeiden tarkoitus on selvittää, onko pahoinvointi aiheuttanut vakavaa elimistön kuivumista, jotta voidaan arvioida sairaalahoidon tarvetta. Kuivuminen näkyy mm. verenpaineen laskuna ja hematokriitin nousuna (veren vesipitoisuuden pienentyessä verisolujen suhteellinen määrä kasvaa eli veri “paksunee”), sekä elektrolyyttitasapainon häiriöinä (mm. hyponatremia, hypokalemia ja hypokloremia).

Pitkään jatkunut oksentelu aiheuttaa maksa-arvojen (ASAT, ALAT) nousua, joka kuvastaa todennäköisesti aliravitsemuksen aiheuttamaa ohimenevää maksavauriota. Aiemmin pahoinvoinnin epäiltiin johtuvan maksan toiminnan häiriöstä, koska hypermeesipotilaiden maksa-arvot kohoavat, mutta tutkimusten perusteella maksan toiminnan muutokset ovat oksentelun seurausta eivätkä sen syy.

Kilpirauhashormonien pitoisuus lisääntyy melko yleisesti raskauspahoinvoinnin yhteydessä. Joskus raskauspahoinvointiin liittyy ohimenevä kilpirauhasen liikatoiminta, joka voi johtua istukkahormonin tai TSH-reseptorin poikkeavasta muodosta.

Ultraäänitutkimus

Ultraäänitutkimuksessa tarkistetaan, ettei kyseessä ole rypäleraskaus. Tutkimuksessa selviää myös sikiöiden määrä. Monikkoraskauksissa pahoinvointia on useammin kuin yhden sikiön raskauksissa.

Hyperemeesin diagnostiset kriteerit

Vakavan raskauspahoinvoinnin eli hyperemeesin diagnostiset kriteerit ovat oksentelun aiheuttama painon lasku (yli 5 % lähtöpainosta), ketonuria eli ketoaineiden erittyminen virtsaan ja seerumin kaliumpitoisuuden pieneneminen eli hypokalemia. Seerumin kaliumpitoisuutta ei ole välttämätöntä mitata, mutta sen mittaamisella saadaan tietoa tilan vakavuudesta.

Kyselymittarit

Suomessa ei ole käytössä raskauspahoinvoinnin vakavuutta mittaavia kyselymittareita, mutta mm. Yhdysvalloissa ja Kanadassa käytetään yleisesti kahta mittaria: kahdeksankohtaista Rhodes-mittaria ja kolmen kysymyksen PUQE-mittaria. Kysymyksillä selvitetään pahoinvoinnin ja oksentelun määrää ja niiden vaikutusta odottavan äidin elämänlaatuun, ja tulosten perusteella pahoinvointi voidaan luokitella lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan.

Rhodes-mittari

Verna Rhodes kehitti 1980-luvulla 8-kohtaisen kyselymittarin (Rhodes Index of Nausea, Vomiting and Retching) syöpähoitojen aiheuttaman pahoinvoinnin mittaukseen. Mittarissa on sekä objektiivisia kysymyksiä, mm. oksennuskertojen määrä, että subjektiivisia kysymyksiä, mm. oksentelun aiheuttama kärsimys.

PUQE-mittari

Gideon Korenin työryhmä kehitti PUQE-mittarin (Pregnancy-Unique Quantification of Emesis) Rhodes-mittarin pohjalta kanadalaisessa Motherisk-ohjelmassa. Mittari on tarkoitettu erityisesti raskauspahoinvoinnin mittaukseen. Mittarissa on kolme kysymystä: Montako tuntia pahoinvointi on kestänyt viimeksi kuluneiden 12 tunnin aikana, montako kertaa potilas on oksentanut viimeksi kuluneiden 12 tunnin aikana ja montako kertaa potilas on yökkäillyt tyhjää viimeksi kuluneiden 12 tunnin aikana.

Anaïs Lacassen työryhmä kehitti PUQE-mittaria edelleen muotoilemalla kysymykset koskemaan koko raskauspahoinvointiaikaa. Kysymykset ovat samat, mutta viimeksi kuluneiden 12 tunnin sijaan potilasta pyydetään vastaamaan keskimääräisen, tavallisen pahoinvointipäivän mukaan.

PUQE-mittarilla ja Rhodes-mittarilla saadut tulokset korreloivat hyvin, joten PUQE-mittarin käyttö kannattaa, koska se on nopeampi käyttää. Tulosten perusteella pahoinvoinnin määrästä saa objektiivisen kuvan, jolloin hoidon tarpeen arviointi ja hoidon tehon seuranta helpottuvat. PUQE-mittaria ei ole toistaiseksi validoitu käyttöön Suomessa.

Lähteet:
Aitokallio-Tallberg, A. & Pakarinen, P. 2005. Voimakas raskaudenaikainen pahoinvointi. Duodecim Vol. 121 No. 13/2005, 1435-1440.

Erkkola, R. 2009. Raskauspahoinvointi ja hyperemeesi. Yleislääkäri – Allmänläkaren Vol. 24 No. 3/2009, 9-12.

Erkkola, R. 2006. Raskauspahoinvointi ja hyperemeesi. Suomen lääkärilehti – Finlands läkartidning Vol. 61 No. 1-2/2006, 35-39.

Koren, G.; Boskovic, R.; Hard, M.; Maltepe, C.; Navioz, Y. & Einarson, A. 2002. Motherisk-PUQE (pregnancy-unique quantification of emesis and nausea) scoring system for nausea and vomiting of pregnancy. American Journal of Obstetrics and Gynecology Vol. 186 No. 5 Suppl Understanding/2002, S228-31.

Koren, G.; Piwko, C.; Ahn, E.; Boskovic, R.; Maltepe, C.; Einarson, A.; Navioz, Y. & Ungar, W. J. 2005. Validation studies of the Pregnancy Unique-Quantification of Emesis (PUQE) scores. Journal of obstetrics and gynaecology : the journal of the Institute of Obstetrics and Gynaecology Vol. 25 No. 3/2005, 241-244.

Lacasse, A.; Rey, E.; Ferreira, E.; Morin, C. & Berard, A. 2008. Validity of a modified Pregnancy-Unique Quantification of Emesis and Nausea (PUQE) scoring index to assess severity of nausea and vomiting of pregnancy. American Journal of Obstetrics and Gynecology Vol. 198 No. 1/2008, 71.e1-71.e7.

Pouta, A. & Jouppila, P. 2000. …kun raskauden aikana on vaikeaa pahoinvointia. Suomen lääkärilehti – Finlands läkartidning Vol. 55 No. 6/2000, 593-595.