Aloin odottamaan esikoistyttöäni kesällä v. 2008 ja raskausviikolla 6 alkoi ilmestyä ensimmäiset merkit pahoinvoinnista.

Aamuisin maha oli todella löysällä. Kun erehdyin syömään hernekeittoa, mahani meni kolmeksi päiväksi niin kipeäksi ja sekaisin että aloin jo ihmetellä. Sitten kun alkoi jauhelihan haju kuvottamaan niin tein raskaustestin ja se oli positiivinen.

7-9 raskausviikolla minulla oli aina aamuisin maha löysällä ja kahvista se meni kaikken pahiten. Kuvotusta oli ja melkein kaikki hajut ottivat pahasti nenään.

Kuitenkin varsinainen oksentaminen alkoi 10 raskausviikolla. Se alkoi heti kun nousin aamulla sängystä. Yllesnä mulla oli yöpöydällä jo valmiiksi esim. vauvan sosetta, joita söin ennen nousemista, mutta silti sain oksentaa heti. Monesti sitten vain kakoin tyhjää mahaa silmät vedestä valuen, kun ei ollut mitä oksentaa.

Aamusta meni noin 2-3 tuntia ennen kuin selvisin tolpilleni, koska kaikki vähänkin pahat hajut sai minut kakomaan ja oksentamaan. Myös liian kova liikunnallinen suoritus sai oksentamaan.

Päivisin ja iltaisin minua ei oksettanut, ainut vaan oli löysä maha.

Pahoinvointia kesti raskausviikolle 16 ja sitten se katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Minulla pahoinvointi oli klassista aamupahoinvointia mutta sitä kesti sinne aamupäivään asti. Maha oli sitten kuralla pitkin päivää ja monesti yölläkin.

Alkuaikoina ruoka ei maistunut ja söinkin vaan hedelmiä ja vauvan soseita ym. kevyttä.

Minulla oli myös viikosta 7-16 aurallisia migreenikohtauksia, jotka hormonit sai aikaan. Pari satunnaista kohtausta tuli vielä loppuraskaudessa. Kohtaukset saivat minut todella huonovointiseksi ja oksentamaan sekä ripuloimaan.

Kaikkinensa tuo aika oli aika rankka, kun koko ajan oli huono olo, maha kipeänä tai sitten migreenin kourissa. Se osittain alkoi masentamaan, mutta sitten kun alkoi kaikki huono olo ja muut loppumaan rv 16 alkaen aloin taas nauttimaan raskaudesta.

Nyt on toinen lapsi suunnitteilla ja vähän huolettaa, onko yhtä paha olo seuraavankin kohdalla, mutta ei se ainakaan suurimmin pelota eikä ole saanut minua luopumaan toisen lapsen suunnittelusta.

Sitrushedelmä

Pahoinvoinnin kokeminen on yksilöllistä. Pahoinvoinnin kesto ja ajankohta vaihtelevat, samoin se, miten paljon pahoinvointi haittaa elämää. Näillä sivulla on äitien omin sanoin nimimerkillä kertomia kokemuksia pahoinvoinnista ja sen herättämistä tuntemuksista – ja selviytymiskeinoista.

Jos haluat kertoa omista kokemuksistasi, voit kirjoittaa aiheesta omin sanoin ja lähettää tekstin sähköpostitse osoitteeseen
jmamil – at – utu.fi.

Kirjoitukset julkaistaan nimimerkillä. Voit kirjoittaa lyhyesti tai pitkästi, kertoa kokemuksistasi ja ajatuksistasi, esim. siitä, millaista apua sait esim. neuvolasta tai muilta äideiltä, mikä auttoi, mikä ei auttanut, vaikuttiko pahoinvointi haluusi saada lisää lapsia, ja mitä muuta mieleesi tuleekaan. Kirjoitusten tekstiä ei muokata, mutta tekstejä voidaan ryhmitellä esim. aiheen mukaan.