Ensimmäisen raskauteni kohdalla pahoinvointi oli aivan järkyttävää. Se alkoi aikaisessa vaiheessa. Olin täysin lamaantunut; oksensin koko ajan kaiken mitä olin syönyt. Olin aivan järkyttynyt että pahoinvointi oli niin voimakasta. Pahoinvointi oli 24 h ja oksensin vuorokauden ympäri. Ainut mikä hiukan auttoi hetkellisesti, ja mitä voin suositella muillekin, oli mehujäätelöiden syöminen; niistä sai vähän nestettä ja energiaa, ja ne yleensä pysyivät sisällä. Kestin oksentamista vain vajaan viikon verran ja sen jälkeen olin varma että kuolen ja päätin hakeutua yksityiselle gynekologille. Gynekologi totesi, että nyt lähete äkkiä sairaalaan, sillä olin jo niin huonossa kunnossa, että siskoni joutui taluttamaan minut lääkäriin ja en ollut jaksanut käydä enää suihkussakaan.

Oli suunnaton helpotus päästä sairaalaan. Tajusin että nyt selviänkin, enkä kuolekaan. Pääsin tiputukseen ja olo alkoi helpottua. Seuraavaksi alkoi kuitenkin huoli sikiöstä; sisätutkimuksessa todettiin, ettei sydänääniä kuulu ja ultrakuvien perusteella alettiin sairaalassa epäillä rypäleraskautta. Voimakas pahoinvointi olisi kuulemma myös selittynyt sillä. Minulle ilmoitettiin, että ainut vaihtoehto on suorittaa kaavinta välittömästi. Onneksi pääsin vielä samana päivänä kaavintaan, etten joutunut “turhaan” enää kärsimään pahoinvoinnista. Seuraavana päivänä pahoinvointi oli loppunut kuin seinään ja sairaalassa söin innokkaasti aamupalaa ja liikuskelin käytävillä omin avuin. Olin suunnattoman helpottunut hyvästä olostani, vaikka muuten tietysti surullinen.Pahoinvointi oli ollut niin järkyttävän voimakasta, että olin huojentuneempi siitä, että raskaus keskeytyi. Mielessäni olin ajatellut, että en tule selviämään hengissä tästä raskaudesta. Myöhemmin selvisi patologin lausunnosta, ettei kyseessä ollutkaan harvinainen rypäleraskaus, vaan tavallinen keskenmeno. Voimakkaan pahoinvoinnin syy ei siten koskaan täysin selvinnyt. Mielestäni luonto hoiti tehtävänsä hyvin, sillä jotenkin itse koen, että tuo kamala pahoinvointi valmisti minut kestämään keskenmenon. Tätä ei tietenkään voi yleistää, mutta en usko että noin voimakas pahoinvointi ja oksentelu ollut enää ihan normaalia, koska oksensin käytännössä lähes koko ajan monta päivää.

Toinen raskauteni alkoi muutama kuukausi keskenmenosta ja olin aluksi aivan paniikissa, että koen taas yhtä voimakasta pahoinvointia, mutta tällä kertaa se oli erilaista, siedettävää pahoinvointia. Tälläkin kertaa jouduin olemaan sairaslomalla alkuraskauden kokonaan, mutta oksensin vain satunnaisesti esimerkiksi jos olin syönyt jotain liian rasvaista ruokaa. Pahoinvointia kesti raskausviikolta 5 viikolle 12 kuitenkin 24 h, mutta nyt en välttämättä lainkaan oksentanut jos söin riittävän kevyitä ruokia. Soseutin niitä myös pienemmiksi ja löysemmiksi, niin mahani kesti ruuat paremmin. Mehujäitä söin tässäkin alkuraskaudessa. Rv 12 pahoinvointi yhtäkkiä vain loppui kuin seinään. Ruoka alkoi yhtäkkiä maistua ja jaksoin alkaa liikkua. Aloitin jopa kuntosalilla käymisen, mitä en olisi ikinä uskonut alkuraskauden aikana.

Luulin ja pelkäsin, että pahoinvointi jatkuu koko raskauden ajan. Alkuraskauden jälkeen kaikki sujui loistavasti ja olin elämäni kunnossa. Kaikki sujui tällä kertaa hyvin loppuun saakka ja sain ihanan tyttövauvan. Näin se elämä vaan meitä kuljettaa ihmeellisesti.

Vinkkejä pahoja raskauspahoinvointeja kokeneena:
– mehujäiden syöminen jos mikään ei pysy sisällä
-ruokien soseuttaminen sauvasekoittimella aivan litkumaiseksi (mahalaukku kestä tällaista ruokaa paremmin, jos on kovasti oksennellut)
-tasainen syöminen, pieniä määriä kerralla, tosin tämäkään ei varsinaisesti auta itse pahoinvointiin silloin kun raskauspahoinvoinnin takana on voimakas raskaushormonimäärä elimistössä, kuten itselläni molemmilla kerroilla oli
-stressi pahensi ainakin omaa pahoinvointiani; kun menin töihin alkuraskaudesta, saatoin alkaa heti oksentamaan työmaalla. kotona sain oksentelun jotenkin kuriin. kannattaa siis pyytää sairaslomaa töistä, jos huomaa että pahoinvointi lisääntyy töissä. itse sain yksityiseltä puolelta sairaslomaa koko alkuraskauden ajaksi “voimakkaan raskauspahoinvoinnin vuoksi”. sille oli oma diagnoosinsa oikein. työterveyslääkäri olisi myöntänyt sairaslomaa päivän kerrallaan, joten neuvoksi antaisin, että omista oikeuksista kannattaa kyllä pitää kiinni, kuten itse tein.
-positiivinen ajattelu, että kyllä se yleensä loppuu kaikilla raskausviikkojen 12 tienoilla viimeistään.

Itsellä pahoinvointi oli monesti voimakkaampaa iltaisin ja öisin kuin aamuisin, joten oli tosiaan huvittavaa, kun jotkut edelleen puhuvat “aamupahoinvoinnista” .

Celia79

Pahoinvoinnin kokeminen on yksilöllistä. Pahoinvoinnin kesto ja ajankohta vaihtelevat, samoin se, miten paljon pahoinvointi haittaa elämää. Näillä sivulla on äitien omin sanoin nimimerkillä kertomia kokemuksia pahoinvoinnista ja sen herättämistä tuntemuksista – ja selviytymiskeinoista.

Jos haluat kertoa omista kokemuksistasi, voit kirjoittaa aiheesta omin sanoin ja lähettää tekstin sähköpostitse osoitteeseen
jmamil – at – utu.fi.

Kirjoitukset julkaistaan nimimerkillä. Voit kirjoittaa lyhyesti tai pitkästi, kertoa kokemuksistasi ja ajatuksistasi, esim. siitä, millaista apua sait esim. neuvolasta tai muilta äideiltä, mikä auttoi, mikä ei auttanut, vaikuttiko pahoinvointi haluusi saada lisää lapsia, ja mitä muuta mieleesi tuleekaan. Kirjoitusten tekstiä ei muokata, mutta tekstejä voidaan ryhmitellä esim. aiheen mukaan.