Sivukartta

Lukijoita

Tänään: 19 Yhteensä: 768

Raskauspahoinvoinnin vaikutuksia

Raskauspahoinvointi on rasittavaa, mutta pahoinvointi ja oksentelu eivät onneksi sinänsä ole vaarallisia äidille tai sikiölle. Raskauspahoinvoinnilla on joitakin suotuisia vaikutuksia, esimerkiksi pienempi keskenmenon todennäköisyys, mutta se voi myös aiheuttaa esimerkiksi elimistön kuivumiseen liittyviä komplikaatioita.

Raskauspahoinvoinnista kärsivillä äideillä on vähemmän keskenmenoja

Tutkimuksissa on todettu raskauspahoinvoinnin liittyvän keskimääräistä pienempään keskenmenoriskiin. Siitä, miksi niin on, ei ole selvyyttä, mutta syy saattaa liittyä istukan toimintaan. Hyvin toimiva istukka tuottaa paljon hormoneja, joiden korkea pitoisuus liittyy joissakin tapauksissa pahoinvointiin. Raskauspahoinvoinnista kärsivien äitien lapset myös syntyvät hieman useammin täysiaikaisina. Se, ettei pahoinvointia ole, ei kuitenkaan tarkoita, että jokin olisi vialla: noin viidennes raskaana olevista säästyy pahoinvoinnilta kokonaan ja synnyttää terveen lapsen.

Raskauspahoinvointi suojaa tietyiltä synnynnäisiltä epämuodostumilta

Raskauspahoinvointi näyttää jollakin tavalla suojelevan sikiötä synnynäisiltä epämuodostumilta. Voimakkaasta pahoinvoinnista kärsineiden äitien lapsilla on todettu olevan tilastollisesti hieman vähemmän synnynnäisiä epämuodostumia kuin lapsilla, joiden äidit eivät ole kärsineet pahoinvoinnista. Erään teorian mukaan pahoinvointi saa äidin välttämään sikiölle mahdollisesti haitallisia aineita, esimerkiksi voimakkaan tuoksuisia kemikaaleja tai paistamisessa muodostuvia PAH-yhdisteitä, jolloin sikiön altistus vaarallisille aineille olisi pienempi kuin ilman pahoinvointia.

Raskauspahoinvointi tekee lapsen älykkääksi?

Äidistä voi pahoinvoinnin aikana tuntua, että aivot eivät toimi yhtä hyvin kuin ennen: on vaikea keskittyä, väsyttää, ajatukset kulkevat hitaasti. Mieleen voi tulla ajatus, miten sikiön aivot mahtavat voida. Tutkimusten mukaan äidin pahoinvointi ei aiheuta haittaa lapsen neurologiselle kehitykselle, päinvastoin: älykkyyden eri osa-alueita mittaavissa testeissä raskauspahoinvoinnista kärsineiden äitien lapset ovat saaneet jonkin verran keskimääräistä parempia tuloksia. Eräässä tutkimuksessa mitattiin lisäksi, vaikuttaako pahoinvoinnin lääkehoito lasten neurologiseen kehitykseen. Lääkkeellä ei todettu olevan vaikutusta lasten suorituksiin, vaan tulokset olivat yhtä hyviä kuin lapsilla, joiden äideillä oli ollut pahoinvointia ja jotka eivät käyttäneet lääkkeitä.

Raskauspahoinvoinnin komplikaatioita

Voimakas oksentelu voi aiheuttaa elimistön kuivumista, mistä voi seurata komplikaatioita. Komplikaatiot ovat harvinaisia, mutta osa niistä on vakavia, joten hyperemeesin hyvä hoito on tärkeää.

Endokrinologis-metabolisia komplikaatioita ovat kuivuminen, painonlasku ja ravinnon puute, josta voi seurata ketoosi. Elimistön happo-emästasapaino voi häiriintyä ja seurauksena olla joko metabolinen alkaloosi tai metabolinen asidoosi. Sikiö saa yleensä riittävästi ravintoa, vaikka äiti ei saisikaan syötyä kunnolla. Äidin voinnin kannalta ravitsemustilanteen korjaus tarvittaessa suonensisäisesti on tärkeää.

Harvinaisia neurologisia komplikaatioita

Joihinkin puutostiloihin voi liittyä neurologisia oireita. B6- ja B12-vitamiinien puute voi aiheuttaa ääreisneuropatiaa, jonka oireita voivat olla esimerkiksi ihon ja raajojen puutuminen, pistely ja kipu. Oksentelu voi johtaa natriumin puutteeseen eli hyponatremiaan, ja joskus pitkään jatkuneen hyponatremian nopea korjaaminen saattaa aiheuttaa aivosillan keskialueen demyelinaatiota, jonka oireita ovat mm. puhehäiriö ja nielemisvaikeudet. B1-vitamiinin eli tiamiinin puute suonensisäisen glukoosiliuoksen annon yhteydessä puolestaan voi aiheuttaa Wernicken enkefalopatiaa, jonka oireita ovat mm. puhevaikeudet, näköhäiriöt, nystagmus ja tasapainohäiriöt. Hyperemeesipotilaille annetaankin usein tiamiinia suonensisäisen nesteytyksen yhteydessä Wernicken enkefalopatian ehkäisemiseksi.

Ruoansulatuselimistöön liittyviä komplikaatioita

Oksentelu ja mahanesteen nousu ruokatorveen voivat aiheuttaa ruokatorven tulehduksen eli esofagiitin. Esofagiitin hoito kannattaa, koska hoitamattomana se voi vaikeuttaa pahoinvointia. Monia esofagiitin hoitoon käytettäviä lääkkeitä voi käyttää myös raskauden aikana.

Voimakas oksentelu voi aiheuttaa Mallory-Weissin oireyhtymän eli ruokatorven tai mahalaukun yläosan repeämän. Repeämän oireena oksennuksessa voi näkyä verta. Verta voi löytyä myös ulosteesta (uloste värjäytyy tummaksi; jos ulosteessa on punaista verta, se on peräisin suoliston loppupäästä, esimerkiksi peräpukamista). Repeämä paranee usein itsestään.

Oksentelu ja ravinnon puute vaikuttavat myös maksan toimintaan. Maksaentsyymien määrä veressä voi kohota ja joskus esiintyy myös ikterusta eli keltaisuutta. Ravinnonsaannin korjaantuminen palauttaa maksan toiminnan taas normaaliksi.

Oksennuksen joutuminen henkitorveen tai keuhkoihin

Joskus oksennusta voi joutua henkitorveen ja jopa keuhkoihin asti. Oireena on yskä ja epämiellyttävä tunne kuten muulloinkin, kun vetää jotain vahingossa henkeen. Jos oksennusta joutuu keuhkoihin asti, siitä voi seurata ns. aspiraatiokeuhkokuume, joka hoidetaan kuten “tavallinenkin” keuhkokuume.

Hampaiden vauriot

Raskauspahoinvointi rasittaa hampaita kahdella tavalla: oksentaminen aiheuttaa kiilteen demineralisaatiota eli ohentumista ja tiheä syöminen aiheuttaa happohyökkäyksiä, jotka altistavat reikiintymiselle. Lisäksi syljen eritys ja koostumus voivat muuttua, jolloin sylki ei suojaa hampaita yhtä hyvin kuin ennen.

Miten ehkäistä hampaiden reikiintymistä?

Hampaiden reikiintymistä aiheuttavat suussa elävät bakteerit, jotka käyttävät ravinnokseen suuhun tulevaa ruokaa, etenkin sokeria. Hampaiden harjaus aamulla ja illalla ja hammasvälien puhdistus esimerkiksi hammaslangalla poistaa hampaiden pinnalta bakteerien muodostaman plakin ja estää reikien muodostumista.

Raskauspahoinvoinnin aikana hampaiden harjaus ei ole aivan yksinkertainen asia. Hampaiden harjaus aamulla ennen aamiaista ei aina onnistu, jos täytyy syödä jotain ennen sängystä nousua. Aamupalan jälkeen onkin hyvä ensin katkaista happohyökkäys ksylitolilla (purukumi, pastillit tai ksylitolia sisältävä suuvesi) ja odottaa jonkin aikaa ennen kuin harjaa hampaat. Syömisen ja oksentamisen jälkeen suu kannattaa huuhtoa vedellä ja ottaa sen jälkeen ksylitolitabletti happohyökkäyksen katkaisemiseksi.

Miten ehkäistä kiilteen ohentumista?

Hapan oksennus pehmentää hampaan pintaa ja altistaa sen kulumiselle. Heti oksentamisen jälkeen ei pidä harjata hampaita, koska hammasharja kuluttaisi hampaan pehmentynyttä pintaa liian voimakkaasti. Hammasharjan on hyvä olla pehmeä. Vaikka pitäisit enemmän kovemmasta harjasta, harja kannattaa vaihtaa pehmeään ainakin siihen asti, kunnes pahoinvointi on ohi.

Syljen sisältämät mineraalit korjaavat hampaan pintaan uuden suojakerroksen, ja suojan muodostumista voi auttaa varmistamalla, että hampaan pintaan saadaan fluoria: tarkista, että käyttämäsi hammastahna sisältää fluoria ja käytä tarvittaessa fluoria sisältävää suuvettä. Suuvesistä kannattaa valita suun limakalvolle hellempi alkoholiton vaihtoehto. Suuvettä ei tarvitse kurlata, vaan riittää, että sitä purskuttaa hampaiden ympärillä, koska tarkoitus on tuoda fluoria hampaiden pintaan eikä parantaa pahanhajuista hengitystä, mihin joitakin suuvesiä käytetään. Myös maitotuotteiden on todettu parantavan kiilteen mineralisaatiota, joten aterian päätteeksi on hyvä ottaa esimerkiksi maitoa, piimää tai jugurttia tai pureskella pala juustoa. Jos maidon juominen ei houkuttele, koska se maistuu niin pahalta tullessaan takaisin ylös, maitoa voi huljuttaa suussa vähän aikaa ja sylkeä sen sitten pois.

Lähteet:

Aitokallio-Tallberg, A. & Pakarinen, P. 2005. Voimakas raskaudenaikainen pahoinvointi. Duodecim Vol. 121 No. 13/2005, 1435-1440.

Amaechi, B. T. & Higham, S. M. 2005. Dental erosion: possible approaches to prevention and control. Journal of dentistry Vol. 33 No. 3/2005, 243-252.

Czeizel, A. E.; Sarkozi, A. & Wyszynski, D. F. 2003. Protective effect of hyperemesis gravidarum for nonsyndromic oral clefts. Obstetrics and gynecology Vol. 101 No. 4/2003, 737-744.

Czeizel, A. E. & Puho, E. 2004. Association between severe nausea and vomiting in pregnancy and lower rate of preterm births. Paediatric and perinatal epidemiology Vol. 18 No. 4/2004, 253-259.

Czeizel, A. E.; Puho, E.; Acs, N. & Banhidy, F. 2006. Inverse association between severe nausea and vomiting in pregnancy and some congenital abnormalities. American journal of medical genetics.Part A Vol. 140 No. 5/2006, 453-462.

Erkkola, R. 2009. Raskauspahoinvointi ja hyperemeesi. Yleislääkäri – Allmänläkaren Vol. 24 No. 3/2009, 9-12.

Netravathi, M.; Sinha, S.; Taly, A. B.; Bindu, P. S. & Bharath, R. D. 2009. Hyperemesis-gravidarum-induced Wernicke’s encephalopathy: serial clinical, electrophysiological and MR imaging observations. Journal of the neurological sciences Vol. 284 No. 1-2/2009, 214-216.

Nulman, I.; Rovet, J.; Barrera, M.; Knittel-Keren, D.; Feldman, B. M. & Koren, G. 2009. Long-term neurodevelopment of children exposed to maternal nausea and vomiting of pregnancy and diclectin. The Journal of pediatrics Vol. 155 No. 1/2009, 45-50, 50.e1-2.