Sivukartta

Lukijoita

Tänään: 19 Yhteensä: 561

Kilpirauhashormonit

Kilpirauhasen toiminta vilkastuu normaalisti raskauden aikana, koska koriongonadotropiinin kohoava pitoisuus stimuloi sitä. Estrogeeni puolestaan lisää tyroksiinia sitovan proteiinin tuotantoa, jolloin veren tyroksiinipitoisuus laskee ohimenevästi. Jodin erittyminen munuaisten kautta lisääntyy, jolloin kilpirauhasen stimulaatio lisääntyy madaltuneen jodipitoisuuden kompensoimiseksi.

Ohimenevä kilpirauhasen liikatoiminta

Useissa tutkimuksissa on todettu, että hyperemeesipotilailla on matalampi veren TSH-pitoisuus ja korkeampi tyroksiinipitoisuus kuin oireettomilla vertailuhenkilöillä. Noin 60 prosentilla hyperemeesipotilaista on todettu olevan ohimenevä kilpirauhasen liikatoiminta, joka saattaa johtua tavallista korkeammasta istukkahormonin pitoisuudesta, kilpirauhasen poikkeavasta reagoinnista istukkahormoniin (poikkeavan muotoinen TSH-reseptori) tai istukkahormonin poikkeavasta muodosta, jonka on todettu stimuloivan kilpirauhasta tavallista voimakkaammin:

Raskauden aikainen ohimenevä kilpirauhasen liikatoiminta voi johtua poikkeavasta istukkahormonin muodosta tai poikkeavasta kilpirauhasen TSH-reseptorin muodosta.

Kilpirauhanen ottaa ikään kuin “tilauksen vastaan” väärältä hormonilta: tavallisesti TSH määräisi, paljonko tyroksiinia tuotetaan, mutta tietyissä tapauksissa hCG aiheuttaa kilpirauhasen aktivoitumisen. Elimistö koettaa hillitä kilpirauhasen aktivaatiota vähentämällä TSH:n määrää, mutta turhaan, koska aktivoitumisen aiheuttaa hCG eikä TSH.

Nimensä mukaisesti raskauden aikainen kilpirauhasen liikatoiminta loppuu tavallisesti synnytyksen jälkeen.

Lähteet:

Erkkola, R. 2009. Raskauspahoinvointi ja hyperemeesi. Yleislääkäri – Allmänläkaren Vol. 24 No. 3/2009, 9-12.

Glinoer, D. 1997. The regulation of thyroid function in pregnancy: pathways of endocrine adaptation from physiology to pathology. Endocrine reviews Vol. 18 No. 3/1997, 404-433.

Schindler, A.E. 2005. Endocrinology of pregnancy: consequences for the diagnosis and treatment of pregnancy disorders. The Journal of steroid biochemistry and molecular biology 97 (5), 386–388.

Verberg, M. F.; Gillott, D. J.; Al-Fardan, N. & Grudzinskas, J. G. 2005. Hyperemesis gravidarum, a literature review. Human reproduction update Vol. 11 No. 5/2005, 527-539.