Sivukartta

Lukijoita

Tänään: 5 Yhteensä: 639

Istukkahormoni, hCG

Istukkahormoni eli koriongonadotropiini, hCG (human choriongonadotropin), on ensimmäinen hormoni, jonka määrä alkaa nousta raskauden alussa. Sitä on veressä havaittavia määriä jo 48 tunnin kuluttua alkion kiinnittymisestä kohtuun, joten kun raskautta epäilevä nainen tekee raskaustestin kuukautisten jäätyä tulematta parin viikon kuluttua ovulaatiosta, koriongonadotropiinia erittyy jo niin paljon, että sen määrä virtsassa riittää tekemään positiivisen testituloksen.

Raskauspahoinvointi on pahimmillaan, kun istukkahormonin pitoisuus on korkeimmillaan

Koriongonadotropiinin on arveltu olevan yksi raskauspahoinvoinnin aiheuttaja, koska sen määrä veressä on korkeimmillaan samaan aikaan kuin raskauspahoinvointia ja hyperemeesiä yleisimmin esiintyy:

Hormonien suhteelliset pitoisuudet raskauden aikana suhteessa istukan painoon ja hyperemeesin esiintymisaikaan. Lähde: Verberg ym. 2005.

Monikko-, rypäle- ja 21-trisomiaraskauksissa istukkahormonia erittyy enemmän kuin tavallisesti ja näissä tapauksissa myös pahoinvointi on voimakasta.

Istukkahormonin erilaiset muodot

Istukkahormonin pitoisuuden yhteyttä hyperemeesiin on mitattu useissa tutkimuksissa. Suurimmassa osassa tutkimuksista hyperemeesipotilailla on todettu korkeampia hCG-pitoisuuksia kuin oireettomilla vertailuhenkilöillä samalla raskausviikolla, mutta tutkimusten välillä on eroja. Niitä selvitellessä on käynyt ilmi, että mittaustulokset vaihtelevat riippuen siitä, mitä mittausmenetelmää on käytetty. Eri menetelmät mittaavat eri tavoin hCG:n eri muotoja, ja kaikki hCG-muodot eivät käyttäydy elimistössä samalla tavalla.

Tarkempien tutkimusten mukaan hCG, josta puuttuu karboksiterminaalinen osa (eli pieni pala toisesta päästä), on voimakkaammin yhteydessä hyperemeesiin kuin normaali muoto. Istukkahormonissa on kaksi osaa, joista toinen on samanlainen kuin eräissä muissa hormoneissa (TSH, LH, ja FSH), ja poikkeava muoto saattaa aiheuttaa esimerkiksi kilpirauhasen aktivoitumisen.

Istukkahormoni ei aiheuta pahoinvointia yksinään

Tilanteissa, joissa veren hCG-pitoisuus on korkea ilman raskautta, esimerkiksi istukkasyövässä, ei yleensä esiinny pahoinvointia. Myöskään kaikki raskaana olevat naiset eivät kärsi pahoinvoinnista, vaikka hCG-pitoisuus olisikin korkea. Istukkahormonin lisäksi raskauspahoinvoinnin syntyyn vaikuttavat todennäköisesti useat muut tekijät.

Lähteet:
Erkkola, R. 2009. Raskauspahoinvointi ja hyperemeesi. Yleislääkäri – Allmänläkaren Vol. 24 No. 3/2009, 9-12.

Goodwin, T.M. 2002. Nausea and vomiting of pregnancy: an obstetric syndrome. American Journal of Obstetrics and Gynecology 186 (5 Suppl Understanding), S184–9.

Schindler, A.E. 2005. Endocrinology of pregnancy: consequences for the diagnosis and treatment of pregnancy disorders. The Journal of steroid biochemistry and molecular biology 97 (5), 386–388.

Verberg, M. F.; Gillott, D. J.; Al-Fardan, N. & Grudzinskas, J. G. 2005. Hyperemesis gravidarum, a literature review. Human reproduction update Vol. 11 No. 5/2005, 527-539.