Sivukartta

Lukijoita

Tänään: 13 Yhteensä: 764

Etiologia

Raskauspahoinvoinnin syystä ei ole tarkkaa selvyyttä, ja tutkimukset viittaavat siihen, että syitä on useita erilaisia, ja kaikilla äideillä pahoinvointi ei johdu samasta syystä, vaan eri tilanteissa toiset syyt vaikuttavat enemmän ja toiset vähemmän. Raskaus aiheuttaa paljon muutoksia tulevan äidin kehossa ja mielessä, ja syitä on etsitty näistä muutoksista: hormonaaliset ja psykologiset syyt mainitaan usein. Muita mahdollisia syitä ovat ruoansulatuselimistön sekä tasapaino-, maku- ja hajuaistin toiminnan muutokset. Infektiot voivat pahentaa pahoinvointia, ja joskus pahoinvointia aiheuttavien sairauksien hoito voi viivästyä, koska ne sekoitetaan ”tavalliseen” raskauspahoinvointiin.

Hormonaaliset tekijät
Raskauden aikana naisen hormonieritys muuttuu huomattavasti, ja hormoneilla on todennäköisesti ainakin jonkinlainen osa raskauspahoinvoinnin synnyssä. Hormonien vaikutus voi välittyä suoraan aivojen kemoreseptorien kautta tai vaikuttamalla muihin elimiin, esimerkiksi ruoansulatuselimistöön.

Psyykkiset tekijät
Raskauspahoinvointia ja etenkin hyperemeesiä on aiemmin pidetty psykosomaattisina sairauksina, tai niiden on ajateltu olevan oireita jostakin piilevästä mielen sairaudesta. Psykoanalyysin mukaan rajusti oksentava äiti toivoo alitajuisesti raskauden keskeytyvän, hän ikään kuin koettaisi abortoida sikiön vatsan kautta. Tutkimusten mukaan psykologiset oireet, kuten masennus, ahdistus, toivottomuus ja ärtyneisyys, ovat ennemminkin pahoinvoinnin seurausta kuin syy.

Ruuansulatuselimistöön liittyvät tekijät
Raskaushormonit vaikuttavat vatsan toimintaan: estrogeeni ja progesteroni hidastavat ruoansulatuselimistön toimintaa, mikä voi johtaa pahoinvointiin; ”laiska vatsa” voi aiheuttaa pahoinvointia ilman raskauttakin. Raskaus aiheuttaa myös närästystä, joka voi vaikeuttaa pahoinvointia.

Tasapainoaistiin liittyvät tekijät
Naiset, jotka ovat herkkiä saamaan matkapahoinvointia, ovat yleensä herkempiä myös raskauspahoinvoinnille. Tämä yhteys on saanut tutkijat epäilemään, että tasapainoaistin tai tasapainoelinten toiminnalla voisi olla yhteys raskauspahoinvointiin. Verrattaessa raskauspahoinvoinnista kärsivien ja muiden raskaana olevan naisten vestibulo-okulaarista heijastetta (eli sitä, miten silmän liikkeet seuraavat pään liikkeitä) todettiin, että pahoinvoinnista kärsivillä naisilla refleksi toimi viiveellä. Kun samoja koehenkilöitä tutkittiin synnytyksen jälkeen, erot olivat hävinneet. Tuloksista voi päätellä, että pahoinvoinnista kärsivien naisten tasapainoaistin toiminnassa tapahtuu muutoksia raskauden aikana.

Haju- ja makuaistiin liittyvät tekijät
Estrogeeni herkistää hajuaistia, ja estrogeenin erityksen lisääntyessä raskauden aikana naiset yleensä huomaavat olevansa herkempiä hajuille ja mauille kuin ennen. Osalla naisista herkistynyt hajuaisti liittyy pahoinvointiin: eräässä kyselytutkimuksessa 57 % kaikista raskaana olevista naisista mainitsi jonkin hajun tuntuvan pahalta, ja heistä 65 % sanoi hajujen voimistavan pahoinvointia. Vain yksi prosentti vastaajista mainitsi jonkun pahalta tuntuvan maun.

Sosiaaliset tekijät
Erilaiset epävarmuutta ja stressiä aiheuttavat tekijät voivat aiheuttaa tai lisätä raskauspahoinvointia. Tilanteet, joissa sosiaalinen tuki on vähäistä tai joissa joutuu selviämään yksin, ovat raskauspahoinvoinnin riskitekijöitä. Maahanmuuttajilla esiintyy usein raskauspahoinvointia, ja tutkimuksissa on todettu yksinhuoltajaäideillä olevan enemmän pahoinvointia kuin parisuhteessa elävillä. Työssäkäynnin on joissakin tutkimuksissa havaittu vähentävän pahoinvointia työttömiin ja kotiäiteihin verrattuna, toisissa tutkimuksissa työssäkäynnin on todettu suojaavan erityisesti yksinhuoltajaäitejä.

Infektiot
Jotkut infektiot voivat aiheuttaa pahoinvointia, ja alkuraskauden aikaisen pahoinvoinnin syyksi ei pidä kuitata raskauspahoinvointia ilman, että muut syyt on suljettu pois. Toiset infektiot voivat olla muulloin oireettomia tai vähäoireisia, mutta voimistaa raskauspahoinvointia. Esimerkiksi helikobakteerin kantajilla pahoinvointi on yleensä voimakkaampaa kuin muilla. Pyelonefriitti voi myös aiheuttaa tai pahentaa pahoinvointia.

Lähteet:

Aitokallio-Tallberg, Ansa & Pakarinen, Päivi 2005. Voimakas raskaudenaikainen pahoinvointi. Duodecim 121 (13), 1435–1440.

Black, F.O. 2002. Maternal susceptibility to nausea and vomiting of pregnancy: is the vestibular system involved? American Journal of Obstetrics and Gynecology 186 (5 Suppl Understanding), S204–9.

Buckwalter, J.G. & Simpson, S.W. 2002. Psychological factors in the etiology and treatment of severe nausea and vomiting in pregnancy. American Journal of Obstetrics and Gynecology 186 (5 Suppl Understanding), S210–4.

Davis, M. 2004. Nausea and vomiting of pregnancy: an evidence-based review. The Journal of perinatal & neonatal nursing 18 (4), 312–328.

Erkkola, Risto 2006. Raskauspahoinvointi ja hyperemeesi. Suomen lääkärilehti –Finlands läkartidning 61 (1–2), 35–39.

Goodwin, T.M. 2002. Nausea and vomiting of pregnancy: an obstetric syndrome. American Journal of Obstetrics and Gynecology 186 (5 Suppl Understanding), S184–9.

Goodwin, T.M., Nwankwo, O.A., O’Leary, L.D., O’Leary, D., Romero, R. & Korst, L.M. 2008. The first demonstration that a subset of women with hyperemesis gravidarum has abnormalities in the vestibuloocular reflex pathway. American Journal of Obstetrics and Gynecology 199 (4), 417.e1–417.e9.

Heinrichs, L. 2002. Linking olfaction with nausea and vomiting of pregnancy, recurrent abortion, hyperemesis gravidarum, and migraine headache. American Journal of Obstetrics and Gynecology 186 (5 Suppl Understanding), S215–9.

Jewell D, Young G. 2003. Interventions for nausea and vomiting in early pregnancy. Cochrane Database of Systematic Reviews 2003, Issue 4. Art. No.: CD000145. DOI: 10.1002/14651858.CD000145. Saatavissa: http://www.mrw.interscience.wiley.com/cochrane/clsysrev/articles/CD000145/frame.html

Joki-Erkkilä, Minna 2001. Maahanmuuttajan oksentelu alkuraskauden aikana. Duodecim 117 (24), 2573–2575.

Koch, K.L. 2002. Gastrointestinal factors in nausea and vomiting of pregnancy. American Journal of Obstetrics and Gynecology 186 (5 Suppl Understanding), S198–203.

Linseth, G. & Vari, P. 2005. Nausea and vomiting in late pregnancy. Health care for women international 26 (5), 372–386.

Markl, G.E., Strunz-Lehner, C., Egen-Lappe, V., Lack, N., Hasford, J., 2007. The association of psychosocial factors with nausea and vomiting during pregnancy. Journal of psychosomatic obstetrics and gynaecology, 1-6.

Pouta, Anneli & Jouppila, Pentti 2000. …kun raskauden aikana on vaikeaa pahoinvointia. Suomen lääkärilehti – Finlands läkartidning 55 (6), 593–595.

Schindler, A.E. 2005. Endocrinology of pregnancy: consequences for the diagnosis and treatment of pregnancy disorders. The Journal of steroid biochemistry and molecular biology 97 (5), 386–388.

Swallow, B.L., Lindow, S.W., Masson, E.A. & Hay, D.M. 2005. Women with nausea and vomiting in pregnancy demonstrate worse health and are adversely affected by odours. Journal of obstetrics and gynaecology : the journal of the Institute of Obstetrics and Gynaecology 25 (6), 544–549.