Sivukartta

Lukijoita

Tänään: 20 Yhteensä: 562

“Terveydenhoitajat ja neuvolalääkäri yrittivät kilvan keksiä parannuskeinoa”

Siitä on 13 vuotta, kun aloitin odottaa ensimmäistä lastani, ihanaa tyttöä. Noin 7-8 raskausviikolla alkoi järkyttävä raskauspahoinvointi. Oksensin noin 7-8 viikkoa kaiken mahdollisen, mikä suuhuni tuli. Makasin kotona ja oksensin tauotta. Välillä hoipuin vessaan ja takaisin. Kaikki hajut tuntuivat ylivoimakkaana ja aiheuttivat pahoinvointia. Mikään ei voinut tuoksua millekään. Ruoanlaitto oli mahdotonta, koska se aiheutti oksennusreaktion.

Neuvolassa yritettiin kaikkea mahdollista. Sain jonkinlaisen akupunktiorannekkeen ja monenlaisia ohjeita. Inkiväärijuomaa kokeiltiin ja pahoinvointipillereitä. Ei mitään vaikutusta. Terveydenhoitajat ja neuvolalääkäri yrittivät kilvan keksiä parannuskeinoa.

Sitten tuli kova kuume, joka nousi 42 asteeseen. Mies talutti minut ensiapuun, jossa sain heti monta tippaa käteen. Kärsin pahasta kuivumisesta. Jouduin synnyttäjien osastolle katsomaan vastasyntyneitä ja oksentelemaan. Muut huoneessa olevat naiset eivät pitäneet seurasta, kun oksensin koko ajan ja kuume oli kova. Valvoin kolme vuorokautta yhteen menoon ja silti yksikään lääkäri ei käynyt katsomassa minua. Diagnoosi oli hyperenemesis gravidarum.

Vihdoin paikalle hälytettiin keuhko-osaston lääkäri, joka totesi oksennusinhalaatiosta johtuvan keuhkokuumeen, jota tosin ensin epäiltiin tuberkuloosiksi. Jouduin pikaisesti keuhkotautien osastolle ja muut huoneessa olevat äidit olivat vihaisia. He olivat joutuneet olemaan keuhkokuumeisen kanssa samassa huoneessa.

Matka toiselle osastolle oli legendaarinen, minua kärrättiin pyörätuolissa ja oksensin koko ajan. Nuori sairaala-apulainen oli ihan epätoivoinen.

Sain suonensisäisesti vahvoja antibiootteja ja kuume alkoi laskemaan nopeasti keuhkotautien osastolla. Olin siellä muutaman päivän ja olo alkoi helpottamaan. Pääsin lopulta onneksi kotiin.

Noin raskausviikolla 17-18 pahoinvointi loppui yhtenä kirkkaana päivänä kuin seinään. Aamulla vaan heräsin ja ei ollut paha olo. Loppuraskaus oli helppo ja mukava. Lapsi syntyi oikealla ajalla ja oli normaalipainoinen. Nykyisin hän on aivan valloittava 13-vuotias neiti. Tämä kaikki oli todellakin sen arvoista.

Mutta ISO KIITOS, että joku tutkii tätä asiaa. Toivottavasti joku kaltaiseni odottava äiti lopulta saa apua. Minulla kesti monta vuotta päästä tästä asiasta yli. Lukiessani Helsingin Sanomien artikkelia tästä aiheesta kyyneleet tulivat taas silmiin.

Kahden lapsen äiti