Sivukartta

Lukijoita

Tänään: 9 Yhteensä: 617

“Sitä elää kuin mustassa sumussa”

Kummassakin raskaudessani pahoinvoinnit ovat alkaneet noin viikolla 5. Kun pahoinvointi kunnolla alkaa, saatan oksentaa 20 kertaa päivässä. Syöminen, juominen, hajut, liikkuminen, puhuminen, jopa valo voivat laukaista oksentamisen. Pahimpina päivinä saatoin vaan maata pimeässä ja hengittää kevyesti, sillä syvään hengittäminen sai oksentamaan. Jatkuvasti kurkkua ärsyttävät vatsahapot aiheuttivat kuukausien yskän, ja yskiminen taas aiheutti lisää oksentamista.

Pahan pahoinvoinnin vaikutukset eivät ole vain fyysisiä. Sitä elää kuin mustassa sumussa, kotoa ei voi lähteä, olo on toivoton ja täysin sietämätön. Vuorokausirytmi menee sekaisin kun nukkuu niin paljon kuin mahdollista ja toisaalta yölläkin valvoo ja oksentaa. Miehelle ja suhteelle voi tulla melko shokkina se, että vaimo on yhtäkkiä oksenteleva, ämpärin kanssa laahustava muumio. Mistään fyysisestä läheisyydestä ei meillä puhuttukaan kuukausiin.

Ensimmäisessä raskaudessa laihduin 8kg kolmen kuukauden aikana ja olin tiputuksessa rv 9-10. Toisessa raskaudessa tällaista vaihtoehtoa ei ollut, sillä esikoinen tarvitsi minua kotona, joten olin tiputuksessa vain yhden päivän ja suostuin käyttämään enemmän pahoinvointilääkkeitä kuin edellisessä raskaudessa. Lääkkeetkään eivät lopettaneet oksentamista, mutta helpottivat sen verran, että en joutunut enää sairaalaan.

Itseäni eivät auttaneet mitkään “tavalliset” neuvot, vaan pääasiassa vain aika ja lääkitys. Ja nukkuminen. Syöminen piti toteuttaa täysin fiilispohjalta: mitä ikinä kuvitteli pystyvänsä nielemään. Neljäsosa lihapullasta oli ihan pätevä kerta-annos ateriaksi. Kun oksensi, niin lisää ruokaa vaan hiljalleen. Jauhemaisten karkkien hidas imeskeleminen helpotti siinä vaiheessa, kun pahoinvointi ei ollut enää ihan pahimmillaan. Jos olo on kammottava, ei kannata edes asennoitua niin, että joku poistaisi pahoinvoinnin tai oksentamisen, pitää vain miettiä mikä tekisi oloa vähän vähemmän sietämättömäksi.

Koin, että neuvolassa terveydenhoitajia ei oltu koulutettu kohtaamaan vakavia pahoinvointitapauksia. Oli erittäin turhauttavaa selittää ties kuinka monennelle sijaiselle, että “kyllä, olen kokeillut syödä usein ja pieniä annoksia” – kun tilanne on se, että päivän mahassa pysyvä pääateria on Rennie-tabletti. Tai kun makaa neuvolan lattialla ja oksentaa kymmenisen kertaa neuvolakäynnin aikana, ei haluaisi joutua lohduttelemaan terveydenhoitajaa siitä miten rankkaa sellaista on katsoa.

Ensimmäisessä raskaudessa pahoinvointi jatkui todella rajuna suunnilleen viikolle 13-14, ja loppui hiljalleen viikkoon 20 mennessä. Toisessa raskaudessa tilanne ei lääkkeiden vuoksi ollut aivan yhtä paha, mutta oksensin viikolle 25 asti.

Pahoinvoinnit ovat vaikuttaneet tulevaisuudensuunnitelmiimme, sillä on melko epätodennäköistä, että kykenisin enää kolmatta kertaa siihen rääkkiin. Eikä miehenikään kykenisi hoitamaan kuukausikaupalla töidensä ohella vaimoa, lapsia ja kotia. Jos meille lapsia vielä tulee, niin vasta kun edelliset ovat kyllin isoja huolehtimaan monessa asiassa itsestään.

Suosittelen pahasta pahoinvoinnistä kärsiviä miettimään toimintasuunnitelman mahdollisen seuraavan raskauden varalle, jos esikoinen ei ole päivähoidossa. Me olisimme olleet pulassa, jos vanhempani eivät olisi voineet palkata meille yksityistä hoitajaa. Minun voimani eivät yksinkertaisesti riittäneet yksivuotiaan kanssa, kun en jaksanut liikkua tai edes istua. Ennen raskautta neuvolasta mainostettiin, että kaupungin sosiaalipalvelut hoitavat meille tervittaessa kotiapua. Todellisuudessa emme saaneet apua kertaakaan sen kahden viikon aikana kun sitä yritimme päivittäin saada.

Saara

Pahoinvoinnin kokeminen on yksilöllistä. Pahoinvoinnin kesto ja ajankohta vaihtelevat, samoin se, miten paljon pahoinvointi haittaa elämää. Näillä sivulla on äitien omin sanoin nimimerkillä kertomia kokemuksia pahoinvoinnista ja sen herättämistä tuntemuksista – ja selviytymiskeinoista.

Jos haluat kertoa omista kokemuksistasi, voit kirjoittaa aiheesta omin sanoin ja lähettää tekstin sähköpostitse osoitteeseen
jmamil – at – utu.fi.

Kirjoitukset julkaistaan nimimerkillä. Voit kirjoittaa lyhyesti tai pitkästi, kertoa kokemuksistasi ja ajatuksistasi, esim. siitä, millaista apua sait esim. neuvolasta tai muilta äideiltä, mikä auttoi, mikä ei auttanut, vaikuttiko pahoinvointi haluusi saada lisää lapsia, ja mitä muuta mieleesi tuleekaan. Kirjoitusten tekstiä ei muokata, mutta tekstejä voidaan ryhmitellä esim. aiheen mukaan.