Categories

A sample text widget

Etiam pulvinar consectetur dolor sed malesuada. Ut convallis euismod dolor nec pretium. Nunc ut tristique massa.

Nam sodales mi vitae dolor ullamcorper et vulputate enim accumsan. Morbi orci magna, tincidunt vitae molestie nec, molestie at mi. Nulla nulla lorem, suscipit in posuere in, interdum non magna.

Maaliskuun 2018 uutiskirje

Hei kaikki,

tänäkin vuonna ilmestyy sentään ainakin yksi uutiskirje =).

1. Tutkimusuutisia
2. Matkauutisia
3. Kuukauden artikkeli
4. Seuraavaksi


1. Tutkimusuutisia

Työn alla on nyt eri vaiheissa neljä julkaisua: 1. insidenssi, joka odottaa päivitettyä aineistoa, 2. uusiminen, josta puhuin syksyllä Windsorissa ja jonka viimeisetkin analyysit ovat kohta valmiit, 3. lapsiluku/raskaudenkeskeytys, josta hieman lisää alempana, ja 4. hyperemeesistä johtuvien sairaalakäyntien ja hoitojaksojen määrien analysointi ja vertailu eri puolilla Suomea.

Mukana on myös uusi tutkija, LL Linda Laitinen, joka analysoi neuvola-aineiston tuloksia, kirjoittaa niistä parhaillaan kahta julkaisua ja jäjestää sairaala-osatutkimuksen aineistoa. Ja mahdollisesti saamme mukaan vielä yhden uuden tutkijan keväämmällä.

2. Matkauutisia

Lokakuussa mainitsin, että koetan saada valmiiksi analyysin hyperemeesin vaikutuksesta raskauksien ja lasten määrään ja päästä Pariisiin EBCOG-kokoukseen kertomaan tuloksista.

Onnistui täydellisesti! Saatiin analyysiin mukaan myös raskaudenkeskeytykset, ja aihe hyväksyttiin mukaan lyhyeksi suulliseksi esitykseksi. Yleisö oli kiinnostunut ja kysyi hyviä kysymyksiä. Taas pieni askel eteenpäin hyperemeesitietoisuudessa.

Miina Nurmi, EBCOG 2018, Pariisi 9.3.2018

Tapasin Pariisissa myös yhden ranskalaisen hyperemeesitutkijan, Guillaume Ducarmen. Kyselin hyperemeesin hoidosta Ranskassa, jossa on suunnilleen samanlainen tilanne hoitosuositusten kohdalla kuin Suomessakin: suosituksia ei ole.

Oikeastaan tilanne on vielä huonompi kuin meillä, koska raskausaikana odottajan terveyttä seuraa useimmiten perhelääkäri eli yleislääkäri, joka ei ole välttämättä perehtynyt kovin perusteellisesti raskauteen, saati hyperemeesiin. Suomessa neuvolalääkärit ovat raskausajan asiantuntijoita, ja tutkimustieto tavoittaa heidät ehkä paremmin kuin yksittäiset perhelääkärit.

3. Kuukauden artikkeli

Placenta and appetite genes GDF15 and IGFBP7 are associated with hyperemesis gravidarum
Marlena S. Fejzo, Olga V. Sazonova, J. Fah Sathirapongsasuti, Ingileif B. Hallgrímsdóttir, Vladimir Vacic, Kimber W. MacGibbon, Frederic P. Schoenberg, Nicholas Mancuso, Dennis J. Slamon, Patrick M. Mullin & 23andMe Research Team
Nature Communications volume 9, Article number: 1178 (2018), doi:10.1038/s41467-018-03258-0

Kuukauden artikkeli on odotettu “vuoden tapaus”: entistä pitävämpää näyttöä hyperemeesin biologisesta taustasta. Kuulin tuloksista esitelmän Windsorissa viime syksynä (kuvassa), ja hienoa nähdä aiheesta nyt julkaisu.

Marlena Fejzo, ICHG 2017, Windsor 5.10.2017


IGFBP7-proteiinia erittyy istukasta, ja eläinkokeissa sen tuotannon estäminen on johtanut raskauden keskeytymiseen, kun taas liikatuotanto saattaa olla yhteydessä ruokahalun vähenemiseen. GDF15-proteiinia erittyy istukan trofoblastisoluista, ja sen arvellaan olevan tarpeellinen raskauden ylläpitoon. Toisaalta sen liikatuotantoa on havaittu syöpäpotilailla, joilla se myös saattaa aiheuttaa ruokahaluttomuutta ja pahoinvointia, jopa kuihtumiseen saakka. Kiinnostavia geenejä siis molemmat. Kuten lokakuussa sanoinkin, genotyyppaisin mielelläni kaikki suomalaiset potilaat!

Miksi näiden parin geenin löytyminen on niin ihmeellinen asia? Oikeastaan kahdesta näkökulmasta.

Ensinnäkin käytännölliseltä kannalta, koska sairauden geneettisestä ja molekyylitason mekanismista saatu tieto auttaa kehittämään tehokkaita hoitoja. Tämä voi olla hidasta (varsinkin, kun kumpikin näistä geeneistä suojelee istukkaa ja raskautta – niitä vastaan ei voi siis suoraan antaa lääkettä, joka lopettaisi niiden toiminnan, koska raskauden eteneminen voisi vaarantua samalla).

Toisaalta, tästä uudesta löydöstä on se välitön hyöty, että se antaa vahvistusta tiedolle siitä, että hyperemeesi on “oikea sairaus”. Sinänsä meille kaikille selvä asia, right? Kuitenkin vieläkin joskus kuulee väitettävän, että hyperemeesi olisi psykosomaattista. Siksi tällainen kiistattomasti biologinen syy pudottaa taakan potilaiden harteilta: ei tarvitse luulla olevansa jotenkin “huono äiti”, kun “ei ajattele edes lapsensa parasta, söisi nyt vain niin kuin muutkin”. (Hyperemeesin hoidosta kirjoitinkin vähän pidemmin täällä.)

4. Seuraavaksi

Ihan pian saavutetaan todennäköisesti se etappi, että sairaala-aineiston tutkittavien määrä saadaan täyteen! Siitä lisää toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin.

Hyvää kevättä!

Miina

Leave a Reply