Sivukartta

Lukijoita

Tänään: 24 Yhteensä: 565

Lokakuun 2016 uutiskirje

1. Tutkimusuutisia
2. Henkilökohtaista pohdintaa
3. Kuukauden artikkeli
4. Seuraavaksi

poster1. Tutkimusuutisia

Nyt on koittanut se hetki, kun jotain alkaa olla valmiina! Ensimmäinen rekisteriaineistoartikkeli on valmis ja lähetetty arvioitavaksi, mutta valitettavasti ensimmäisestä lehdestä se palasi lähtöruutuun ja on nyt työn alla seuraavaan lehteen lähteäkseen.

Varsinaisen tutkimusartikkelin julkaisua odottaessa rekisteritutkimuksen tuloksista on tehty suomenkielinen posteri Turun lääketiedepäiville (tuossa se odottaa rullalla nurkassa). Myös neuvola- ja sairaalatutkimusten ensimmäiset artikkelit ovat tekeillä Pauliinan ja Ninan käsissä.

2. Henkilökohtaista pohdintaa

En ole tainnut kertoa että olen synesteetikko? Pidin sitä normaalina kunnes jossakin vaiheessa huomasin, että kaikille esim. sanat eivät kuulostakaan tietyn värisiltä, mutta luulin sitä aika yleiseksi kuitenkin, siis että meitä olisi ehkä puolet ihmisistä. No, kuulemma onkin vain prosentti tai muutama. En tiedä, liittyykö tämä synestesiaan, mutta kahdella tiiviillä samanaikaisella aktiviteetilla oli se sivuvaikutus, että näen vieläkin mustikankuvia tuon rekisteriartikkelin kanssa: heinäkuun lopussa käytin kaiken muutosta liikenevän valoisan ajan mustikkametsässä, samalla artikkelia päässäni viimeistellen, ja illat kirjoitin. Joku päivä vielä alan epähuomiossa puhua siitä mustikka-artikkelina enkä rekisteriartikkelina. Sain sen lähetettyä arvioitavaksi heinäkuun lopussa, mutta valitettavasti IJE ei ottanut sitä julkaistavaksi. Julkaisua odotetaan siis edelleen, parhaillaan muokkaan samaa artikkelia toiseen lehteen.

Sama sisältö, uudet muotovaatimukset. Hidasta, taas kerran! Kaikkeen sitä taipuukin, en olisi ikinä uskonut esimerkiksi saavani lähdeluettelosta melkein puolet viitteistä pois raatelematta koko tekstiä tunnistamattomaksi, mutta onnistui. Sori niille kolmellekymmenelle, joiden tutkimuksista sain kiinnostavia tietoja, mutta jotka jouduin jättämään pois. Tällaiset asiat ärsyttävät… toisaalta käsketään kertoa yksityiskohtaisesti, toisaalta tilaa rajoitetaan niin paljon, että jotain jää väkisinkin pois. Aina välillä olen lukiessa miettinyt, mikseivät kirjoittajat mainitse jotain ilmiselvästi olennaista aiempaa tutkimusta tai käsittele pohdintaosiossa kuin yhden tai kaksi mahdollista selitysmallia, vaikka itsekin keksisin neljä tai viisi. Niin. Varmaan mainitsisivat ja käsittelisivät, muttei mahdu.

Toinen mielessä pyörivä asia liittyy hyperemeesiin ja meidän sairaalatutkimukseen. Kuukauden artikkelissa puhutaan siitä, mitä laboratoriotutkimuksia voidaan käyttää hyperemeesin diagnostiikassa, ja lyhyesti sanottuna: täydellistä hg-labrakoetta ei ole. Ikävä juttu tutkimukselle, mutta vielä ikävämpi hg-potilaille, joista kaikki eivät aina saa asiallista diagnoosia ja hoitoa, jos esimerkiksi “ketoaineet eivät ole tarpeeksi plussalla”. Vanha kunnon “hoidetaan potilasta eikä laboratorioarvoja” -periaate olisi tällaisissa taudeissa huippua.

3. Kuukauden artikkeli

Diagnostic markers for hyperemesis gravidarum: a systematic review and metaanalysis.
Niemeijer MN, Grooten IJ, Vos N, Bais JM, van der Post JA, Mol BW, Roseboom TJ, Leeflang MM, Painter RC. Am J Obstet Gynecol. 2014 Aug;211(2):150.e1-15. doi: 10.1016/j.ajog.2014.02.012. Epub 2014 Feb 13.

Kuukauden tutkimuksessa arvioitiin HG:n diagnostiikkaan mahdollisesti soveltuvia biologisia mittareita. Kirjoittajat kokosivat katsauksen HG-tutkimuksista, joissa oli käytössä ainakin yksi biologinen tekijä, jonka yhteyttä hyperemeesiin mitattiin potilailla ja oireettomilla verrokkihenkilöillä. Mitattuja tekijöitä olivat ketoaineet, helikobakteeri, istukkahormoni, kilpirauhashormonit, leptiini, estradioli, progesteroni, valkosolut ja lymfosyytit.

Jos listan lukee ajatuksella, siitä huomaa heti, etteivät nuo tekijät ole mitenkään täydellisiä HG:n diagnosointiin; esimerkiksi helikobakteeri voi kyllä pahentaa hyperemeesiä ja hyperemeesin yhteydessä voi esiintyä kilpirauhasen toiminnan häiriöitä, mutta diagnostisina kriteereinä ne eivät toimi, koska hyperemeesi voi iskeä ilmankin. Ketoaineita käytetään usein HG:n diagnosointiin, mutta katsauksen mukaan niiden käytettävyydessä on toivomisen varaa, koska erot eri potilaiden ketoainetasojen välillä olivat suuria. Verrokkihenkilöillä ketoaineita ei juuri ollut, joten ketoaineiden esiintymistä voidaan pitää yhtenä merkkinä hyperemeesistä, tai oikeastaan hyperemeesin aiheuttamasta nälkiintymistilasta. Monilla potilailla ketoaineita ei ollut, eikä ketoaineiden puutetta voi pitää eettisesti hyväksyttävänä hyperemeesin poissulkukriteerinä. Muiden tekijöiden kohdalla tilanne oli jokseenkin samanlainen, joten oireiden perusteella diagnosoidaan jatkossakin.

4. Seuraavaksi

Turun lääketiedepäivät ovat ihan kohta, 2.-3.11. Posterinäyttelyssä on mukana rekisteritutkimuksen tulosten lyhyt esittely, tervetuloa katsomaan! Ja tapaamaan, koetan olla saapuvilla.

Hyvää syksyä!

Miina

Leave a Reply